Melko vaiherikasta eloa

Paljon on taas tapahtunut sitten viime kerran.
Työpaikka säilyi mutta paljon tuli muutoksia, tärkein kaverini lähti ja se jättää syksylle kyllä melkoisen aukon. Jotenkin tuntuu nyt syksykin niin kaukaiselta kun on niin paljon muuta mielessä koko ajan. Onneksi nyt sekin on ohi ja jäin lomille. Nyt lomia pari viikkoa takana ja rupeaa hyvin tottumaan. Kuusi viikkoa vielä jäljellä että onhan tää ihan spesiaalia olla himassa näin pitkään.

On tää kotona olo vaatinut kaikilta sopeutumista. Vaimollani ja prinsessalla on tietty päivärytmi ollut ja siihen tottuminen itseltä on hieman kestänyt. Nyt kylläkin tuntuu mukavalta ja tietää että on oikeasti täälä avuksi. Oman ajan vähyys ehkä kuitenkin vielä yllätti kun neito nukkuu vain yhdet päiväunet niin se on käytännössä se ainoa hetki tehdä jotain itsekseen. No kyllähän Tintti tietenkin jeesaa että illakin pääsee lenkille yms. jos tarpeen.
Viikko enään laskettuun aikaan joten nopeasti tähänkin muutos saadaan. Kaikki on kotona valmiina ja kyllähän tässä itsekkin alkaa olemaan niin valmis kun voi olla. Vaimo toivoisi kyllä että mentäisiin jo, olo alkaa olemaan todella tukala. No kohta se varmasti tulee. Siinä onkin muutosta taas kerrakseen että prinsessa suhtautuu ja mitenkä sitä muistaa miten käsitellä pientä.
Jänniä aikoja siis.

Toukokuun tohinoita

Olipas siinä taas kuukausi. Melkoisesti tapahtu ja tuli mentyä.
Nyt kun pääsi kylkivammoista jo takaisin pelauksien makuun niin pari sanaa siitä.
Itsellä tosiaan miltei 10vuotta siitä kun futista viimeksi joukkueessa on pelannut ja nyt tuli lähdettyä kutosdivariin pelaileen. Pakko sanoa että tauko on kyllä ollut liiankin pitkä eli aikamoiselta takamatkalta tulee kyllä lähdettyä kauteen. Vaikka tempo peleissä on melko rauhallinen niin itsellä on kyllä pallotuntuma aivan kateissa. No jos se sitten kauden toisella puoliskolla rupee löytymään.
Toinen mikä on yllättänyt on kuntopuoli. Olen pitänyt että olen melko hyvässä kuosissa mutta siellä huomaa että muut harrastamani lajit eivät kyllä tue täysin futiksen repivää touhua.
No mutta siis mielettömän hienoa pelata ja porukka on erittäin samanhenkistä.

Töissä onkin sitten isoja mullistuksia mikä vaikuttaa kotopuoleen. On tullut oltua melkoisen väsynyt välillä, onneksi kuitenkin päätökset ovat jo melko lähellä. Epävarmuus ei tietenkään koskaan ole hyvästä mutta nyt kun kuukauden päästä uuden tulokkaan pitäisi tulla niin ei tämä paras tilanne ole.

Alla pari kuvaa viime viikolta. Käytiin Hämeenkyrössä kokkoa katsomassa ja sitten vkonlopulta muutama leikkikuva.

Hyviä hetkiä