Iloisia juttuja

Jee, musta tuli viime viikolla eno. Kylläpä oli erilainen tunne, kun niin läheinen kuin sisko saa lapsen. Ensinnäkin hänen synnytystä jännitti niin paljon ja muutenkin koko raskaus tuntui hyvin erilaiselta, kuin esimerkiksi kavereiden. Oli ihana saada pitää sylissä 3,5 kiloista pienta poikaa ja lapsillehan tämä oli niin iso juttu. Molemmat saivat pitää sylissä ja olivat niin innoissaan. Alla kuvat myös tästä.



Lapset on muutenkin olleet tosi ihania viime aikoina. Pari juttua tuli mieleen heidän sanomisista:
Ensin Max oli Tintin kanssa ollut kaupoilla ja olivat olleet valitsemassa kummitytöllemme lahjaa. Kassalla oli ollut mukava henkilö, joka oli kysynyt että otatko vielä tikkarin lähtiessä ja Maxin empiessä, oli henkilö sanonut että voit myös ottaa toisen. Max sanoi hänelle, että hän ottaa siskolleen kotio, koska he rakastavat niin paljon toisiaan.. <3
Olen nyt nukuttanut Milaa viime aikoina ja hänelle tulee paljon asioita aina siinä nukahtamisen lähellä paljon asioita mieleen. Eilen tuli kyllä tosi ihana lause häneltä, kun sanoin hänelle kauniita unia niin hän vastasi: Iskä, mää rakastan sua kuuhun ja takaisin..
On noi ihania <3

Käsi poikki

Niinpä. Katkaisin kädestäni kolme viikkoa sitten kyyner-ja värttinäluut jalkapallopelissä. Vaarattomassa tilanteessa horjahdin ja otin kädelläni kaatumisen vastaan. Vasen käteni jäi hieman selän taakse suoraksi ns. jumiin. Kuulin hyvin inhottavan kuuloisen rasahduksen ja toivoin pienen hetken että olisin kaatunut ison oksan yms. sellaisen päälle. Sekunneissa tämä selvisi että käsi meni pahasti, koska käsi roikkui vain lihaksien varassa.
Tilanteessa sain pidettyä hyvin rauhallisuuden ja järjen päässä. Joukkuekaverit auttoivat yleisissä toimissa, eli puhelin autosta ja soitto ambulanssiin. Sain myös ilmoitettua Tintille ja sovittua että palauttavat auton. Ambulanssi tuli kohtuullisen nopeasti ja kivut eivät vielä kovasti alkaneet, kun sai pidettyä käden kiinni rintaa vasten.
Ambulanssissa tehtiin ensihoito ja annettiin kipulääkettä. Käden liikuttaminen alkoi tässä kohtaa jo sattua pienessäkin liikkeessä. Lähihoitajat laittoivat ilmalastan tukemaan kättä ja matka alkoi kohti sairaalaa. Matka ei ollut onneksi hirvittävän pitkä ja olo oli yllättävän hyvä. Tämä tietysti johtui lääkkeistä jota sain ja minulla ei ollut tietoa vielä kuinka pahasti käsi meni. Olin siinä luulossa että kädessä on joku pieni hiusmurtuma ja pääsen aamuksi kotio.
Acutassa odotusaika oli hyvin pitkä ja Tintti joutui myös odottamaan ainakin tunnin ennen kuin pääsi luokseni. Hän luki ajatuksiani ja toi laturin puhelimeen sekä vaatteita. Ilmalasta otettiin myös pois ja odottelin kuviin pääsyä 1-2 h. Käsi oli silloin vieressäni ilman mitään tukia, en pystynyt käytännössä liikkumaan mihinkään ja makasin pelikamat päällä. Tintti kertoi että olin ollut tulossa aamulla jo kotio ja hän kertoikin, että hän näki heti kädestä että on pahasti mennyt.
Kuvissa käynti olikin sitten todella tuskainen, koska piti saada käsi liikutettua röngten-koneen alle ja eri kulmista. Tämän jälkeen kävin myös hoitajan avustuksella vessassa ja otin piilarit pois.
Kuvien ottamisen jälkeen, hoitaja tuli sanomaan että haluatko että hän ottaa puhelimella kuvan murtumista? Tottakai halusin ja siinä oikeastaan tiesinkin jo että käsi on mennyt pahasti.
Alla tämä kuva.


Tämän jälkeen odottelin että vahtimestari(?!) tuli yhdessä hoitajan kanssa laittamaan väliaikaisen kipsin käteen. Tämä oli myös hyvin kivulias operaatio, mutta tämän jälkeen käteen tuli paljon parempi olo koska pystyin jotenkin liikkumaan. Tuli myös tieto että en pääse leikkaukseen ja sain syödä jotain. Olin syönyt ennen peliäni joskus illalla viimeksi, joten nälkä ja varsinkin jano oli kova.

Ohessa kuva kun odottelin osastolle siirtymistä. Edelleen pelikamoissa odottelin, mutta sain kuitenkin jo otettua nappikset ja säärisuojat pois. Melko nopeasti tämän jälkeen siirryin sitten TAYSin ortopediselle osastolle ja kello oli n. puoli neljä.

Osastolla menikin sitten seuraavat neljä päivää samanlaista rataa. Aamulla odottelin että pääsenkö leikkaukseen ja koska itselläni ei ollut avomurtumaa, niin olin aina jonon hännillä. Inhottava puoli oli että en saanut syödä aamupalaa enkä ruokaa ollenkaan vaan piti odotella pääsyä leikkaukseen. Puoli neljän aikaan tuli aina tietoa että en pääse ja leikkaukseni siirtyy seuraavaan päivään. Päivät menivät kohtuu hyvin ja kivut olivat hyvin hallinnassa. Tunsin liikuttaessa kuitenkin aina sen että luut koskettivat toisiaan, tämä oli hyvin inhottava ja kivualiasta. Paikallaan ollessa ei ollut mitään ongelmaa ja katselin iPadilta tiesmitä ohjelmia päivät. Iltaisin Tintti tuli lasten kanssa katsomaan, tämä olikin sitten itselleni hyvin tärkeää. Tintti oli muutenkin tosi ihana, vaikka hänellä oli varmasti hyvin raskaat päivät.


Leikkaukseen pääsin sitten perjantaina eli kolme päivää tapahtuman jälkeen. Leikkaus piti tehdä paikallispuudutuksella joka pelotti itseäni hyvin paljon. Kun minut siirrettiin odottelemaan leikkausta, niin sain jotain lääkettä joka laittoi väsyttämään. Taisin torkkua jonkin aikaa ja anestesialääkärikin vaihtui matkalla. Hän kävi kertaalleen kysymässä, mikä on käden tilanne ja sanoin että osa sormista vielä toimii. Tämä piti mennä ohi, mutta kun minua kärrättiin leikkaussaliin niin minusta tuntui samalta ja liian tarkalta. Anestesialääkäri otti oikeasta kädestä kihlasormusta pois, joka olin siirtänyt Acutan hoitajien pyynnöstä vasemmasta oikeaan käteen. Pian irroittamisen jälkeen lääkäri alkoi operoimaan kättäni. Hän ei ollut esittäytynyt minulle missään kohtaan ja kuulin vain hänen juttelevan jonkun toisen henkilön kanssa. Tunsin hyvin kovaa kipua kun he tekivät kädelleni jotain. Anestesialääkäri huomasi tämän ja nopeasti antoi minulle kasvonaamarista jotain. Nukahdin hyvin nopeasti ja n. 5h tästä heräsin heräämöstä
Olin hyvin nopeasti omasta mielestäni hyvin järjissäni ja kysyinkin samantien miten leikkaus meni. He kertoivat lyhyesti että kaikki hyvin ja pääsen pian osastolle takaisin. Kysyin että onko mahdollista kuulla lisää tai nähdä kuvia mitä kädelleni tehtiin. Heräämöstä yksi henkilö rupesi miettimään, miten saisi kuvia tulostettua ja he touhusivat tämän kanssa jonkin aikaa. Sitten tuttu hoitaja tulikin minua hakemaan ja yksi heräämön henkilökunnasta antoi minulle muutaman kuvan mukaan. Alla näistä yksi


Osastolla ei tiedetty myöskään, miten leikkaus meni ja sanoivat että lääkäri seuraavana päivänä kertoo tarkemmin.
Seuraavana päivänä lääkärikierrolla oli uusi lääkäri, joka ei tarkemmin myöskään kertonut leikkauksesta. Sanoi vain että kaikki meni ilmeisesti hyvin. Hän antoi minulle 6 vkoa sairauslomaa ja sanoi että kättä voi käyttää kivun sallimissa rajoissa, mutta ei nostaa mitään. Fysioterapeutti kävi myös nopeasti ja näytti muutaman liikkeen. Sitten odottelinkin jo kotio pääsyä. Hoitaja toi minulle leikkauskertomuksen, josta näkyi että kädessä on nyt 13 ruuvia ja kaksi metallilevyä. Pro-supinaatio oli ollut täysi, joskin pronaatio hieman jäykempi johtuen että levy on alapuolella. Tämän enempää ei tietoa ollut, mutta olin hyvin tyytyväinen päästessäni kotio.
Kotona ensimmäiset päivät olivat hyvin vaikeita ja kättä särki todella paljon. Käsi ei suoristunut myöskään ja ranteessa oli pahoja liikesuunta-ongelmia.



Kipsiä ei tosiaan tarvinnut ja kättä voi joka päivä pestä. Tintin kanssa laskimme että 29 tikkiä/ommelta kädessä löytyy. Hyvin kertoo myös tiedottamisesta, että vasta kotona huomasin että leikkaushaavoja on kaksi (molemmin puolin kättä).
Turvotus oli myös melkoisen isoa alkuun ja verenpurkaumia tuli hauiksen kohdalle.



Nyt kun 3 viikkoa on mennyt tapahtumasta, niin kivut ovat hyvin hävinneet. Turvotus lähti jo viikon jälkeen ja olo muutenkin paljon parempi. Raskaat pari viikkoa olivat ja käteen tuli todella erikoisia ja kovia kipuja. Käsi ei vieläkään suoristu täysin ja ranne ei taivu kunnolla, mutta eteenpäin on menty. Pystyn jo auttavasti toimimaan kädellä, esimerkiksi tätä pystyn vähän kirjoittamaan.
On tässä kaikenlaisia ajatuksia ollut ja harmittanut välillä tosi kovasti. Kävely on auttanut ja samalla saanut kuunnella musiikkia. Kivut varsinkin ensimmäisinä viikkoina olivat niin kovia ja en osannut oikein suhtautua asioihin, niin en jaksanut oikein mitään kotona.
Kokemuksena ihan kamala ja tällä hetkellä on fiilis että ei ikinä enään jalkapalloa. Tintti on ollut niin iso apu ja tuki kaikessa. Olen onnekas ja onnellinen, että hän on vieressäni. Sekä tietysti lapset, ihania ja rehellisiä kaikessa.
<3

Kesäloman alkutunnelmista.

Kesäloma oli ja meni. Mitä jäi käteen.. yhdessä oloa, paljon matkustamista, rentoutumista ja hyvää fiilistä. Jäin itse juhannuksesta lomille ja Tintti viikkoa myöhemmin. Alkuun tässä muutamia otoksia juhannuksesta ja Maxin synttäreistä.



Juhannusta vietittiin olkahisissa mukavissa tunnelmissa. Juuri olemme matkalla kääntämään soutuvenettä rannasta.


Tuli myös tehtyä vihta! Tarvitsin hieman kuitenkin Mariannen ja Isän apua, mutta henkilövahingoilta vältyttiin. Toisin kuin joskus pienenä, mistä aina isä jaksaa kertoa. Oltiin siis lähössä tekemään vihtaa johonkin lähimetsään, mun tehtäväksi jäi karsia risut pois vesurilta oksista. Jossain kohtaa oli oksat loppunut ja sormet tulleet tilalle. Siihen jäi mun orastava puusepän ura ja oon joutunut tekemään töitä puhumalla..
Juhannus meni tosi mukavasti ja rennosti. Ensin leikittiin lasten kanssa ja syötiin tosi hyvin. Sitten kun lapset menivät nukkumaan niin saunottiin ja istuttiin iltaa. Taisi olla kolmen jälkeen kun mentiin nukkumaan ja aamulla menikin sitten mukavasti, kun molemmat lapset olivat mummin ja papan luona niin saatiin nukkua.
Mila kertoi aamulla, että kun oli noussut yöllä sängystä niin oli käynyt katsomassa takapihalle että me ollaan vielä siellä ja mennyt takaisin nukkumaan. Aamullakin oli käynyt katsomassa, että meidän auto on vielä pihassa ja mennyt takaisin omaan sänkyyn. Iso tyttö siitä jo tulee.

Pari päivää juhannuksen jälkeen alkoivat sitten Maxin 3-vee synttärit, joita jo tuttuun malliin vietettiin useana päivänä. Alta löytyy hauska kuva Maxin erilaisista asuista, mitä se on viime aikoina käyttänyt.





































Lahjoja tuli Maxille hirmuinen määärä ja nyt kun supersankarivaihe on päällä, niin oli hauska huomata että aika samantyylisiä mitä itselläkin oli pienempänä. Iso hitti oli myös Ryhmä Hausta saatu Samppa-koira, joka liikkui. Tietenkin oli autoja, Hulk, Batman, Spiderman yms. muuta tavaraa.






Samalla vieraiden käynti sopi hyvin myös tupaantuliaisena. Olimme kuukauden verran asuneet Härmälässä.
Pian tämän jälkeen, olikin vuorossa ensimmäinen ulkomaanmatka koko perheellä. Siitä lisää myöhemmin. 

Remontti alkaa

Vihdoista viimein tuli sekin päivä, että saatiin asiat sovittua ja lähdetään tekemään remonttia. Ensimmäisenä osioina on salaojien teko, jossa ainoa osa mitä itse voi tehdä on purkaa talon ympäriltä materiaalit.
No kun tämä kokonaisuus on venynyt niin paljon niin purkaminenkin piti tehdä käytännössä heti.

Lähtötilanne näkyy alta, tai oikeastaan isä oli jo tässä kohtaa ottanut tuhannen ruuvia pois ja näkyvissä olevat laudat ovat jo irti. Ensimmäisenä siis otettiin terassilta kaikki pois että kaivinkone pääsee kulkemaan.






































Aika nopeasti saimme laudat kuskattua pois ja maatakin rupesi näkymään



Terassi oli hyvin järeästi tehty ja alta löytyi oikein kunnon piirua



Lopuksi saimme 4 tunnin työn jälkeen kaikki kasattua pois ja jäljelle jäi vielä kivetysten kasaaminen pois tieltä.


Tämä sujui mukavan nopeasti ja tiesi tämän päivän jälkeen töitä tehneensä.
Samaan aikaan Tintti oli lasten ja Tiinun kanssa kaupungilla, josta sain tälläisen mukavan kuvan myös piristämään päivää

Max tykkää kulkea Hulk-puku päällä jokapaikassa ja kerää mukavasti katseita.
Tälläistä tällä kertaa!

Taas Tamperelaisena

Muutto suoritettuna ja ollaan pari vuotta vietetty vuoden tauon jälkeen Tamperelaisena. Hyvältä tuntuu, kämppä on parempi mitä muistettiin ja lapset ovat viihtyneet vielä paremmin kuin ajateltiin. Sopeutuminen on käynyt kivasti ja fiilikset sen suhteen hyvänä.

Itse muutto (niinkuin aina) oli aika raskas. Päätettiin että hoidetaan koko homma ilman kavereita tai sukulaisia. Pakattiin siis Tintin kanssa kaikki tavarat ja vietiin neljänä päivänä kuormia paikan päälle. Ensimmäistä kertaa käytimme myös muuttofirmaa apuna ja he veivät parin tunnin aikana raskaimmat kamat.

Pari päivää ennen muutttoa sain taitettua nilkkani futispelissä, aivan typerässä tilanteessa. No nilkka rupesi turpoamaan ja nilkkatuen kanssa sai sitten muuttaa. Kävi kuitenkin hyvä tuuri että ei mennyt pahemmin. Liitteenä kuva juuri ennen muuttoa

Milalle tuli vesirokko juuri ennen muuttoa ja Maxille viikko muuton jälkeen. Tämä vaatii sitten vähän järjestelyitä töistä, mutta onneksi kaikki on mennyt myös siinä mukavasti. Pari viikkoa vielä kesälomiin aikaa ja sitten saa ottaa hetken iisisti.

Alla vielä kuva viime viikonlopun ikaalisten visiitiltä. Pitkästä aikaa oltiin koko porukka ulkona, kun oli mukava keli (ja Maxia ei voitu viedä sisälle).

Lapsilla alkoi myös futisreenit, mikä on ollut kyllä mukavaa. Molemmat ovat samassa ryhmässä ja kaikki tehdään leikin ehdoilla. Pari kertaa on nyt käyty ja hyvät fiilikset jäänyt. Itse kun mietin että taisin aloittaa vasta vähän myöhemmälä ja ei sitä oikein muista että Maxhan on vasta kaksi vuotias. On niillä siis hyvin aikaa vielä vaihtaa lajia ja kokeilla mitä vaan haluaa. 

Tälläistä tällä kertaa. :)

Muutto lähenee

Teimme päätöksen että jätämme Ylöjärven taaksemme, toivottavasti jo lopullisesti ja muutamme takaisin Tampereelle.
Ylöjärvi ei ole toistaiseksi tarjonnut ihan parasta puolta meille ja kaikki asiat kämpän suhteen on vielä kesken. Lapset ovat onneksi olleet terveenä. Toivottavasti meidän ei tarvitse enään palata ja saadaan tää koko roska hoidettua muutoin. Oon niin täynnä kämpän suhteen säätämistä ja jokaisen pennin venyttämistä.

Hyviä juttuja on että molemmat lapset pääsivät Ilveksen futistouhuihin mukaan, joka myös alkaa parin viikon päästä. Oon itsekkin tosi innoissaan että pääsen heidän kanssaan touhuamaan itselle niin tärkeää lajia. Oma kausikin alkoi pari viikkoa sitten seiskadivarin peleillä joka taas tuntui yhtä tahmealta kuin aiemminkin, no tärkeätä on että liikkuu.

Tälläistä tällä kertaa.

Tapahtui apteekissa

Meillä kävi hauska tilanne, joka kertoo Milan luonteesta hauskasti. Vaikka itse en ollut tässä mukana, niin uskon että tapahtuma meni näin, kuinka seuraavassa sen kerron.
Tintti oli lasten kanssa apteekissa ja maksamisen jälkeen; Max sanoi että haluaisi halin äitiltä. Tintti sanoi että nyt ei pysty kun on molemmissa käsissä ostokset, mutta heti kun saa ostokset laskettua annan kyllä. Samaan aikaan vieressä oleva vanhempi mies, sanoi että hänelle kyllä olisi myös kelvannut hali.
No Max ei tätä kuullut, mutta Mila kuuli. Hän kääntyi ja meni antamaan hämmentyneelle vanhemmalle miehelle ison halin. Sitten tyytyväisenä Tintin ja Maxin luo.

Voisin kuvitella että tälle miehelle tuli hyvä mieli siitä apteekkireissusta ja samoin on tullut kaikille kenelle tästä on kerrottu. Ihana Mila. Ihana Max..Ihania lapsia :)

Milan 4-vee synttärit

Lasten synttärit on kyllä nykyään vuoden kohokohtia. Varsinkin nyt kun on ollut todella vaikea vuosi takana, niin oli tosi kiva tänä vuonna että juhlittiin monena päivänä. Tänä vuonna meillä kävi viitenä eri päivänä vieraita, joka on lapsille tietenkin todella kiva että aina uusia leikkejä (ja lahjoja).

Koristelimme Tintin kanssa koko kämpän hienoilla viireillä, ilmapalloilla ja kaikenlaisilla härpäkkeillä. Minusta on ollut tosi hauska että viime kesän synttäreistä meillä jäi jotain viirejä myös kattoon tosi pitkäksi aikaa ja ne tuovat vaan mukavaa eloa normaaliin arkeen.
Vieraita kävi reilusti yli parikymmentä ja kahvia, pullaa ja kakkua on tullut syötyä. Mila sai mahtavia leluja joilla on sitten sen jälkeen leikitty. Myös Max sai monelta lahjoja ja varsinkin nyt hänelle kovassa huudossa ovat Batman, Spiderman ja muut supersankarit.

Max sai Mariannelta hienon pelin, missä oli miekka ja kaukoputki. Aina kun kysyttiin että mitä sieltä näkyy niin vastaus taisi olla että papukaijoja.

Kakun puhaltaminen alkoi myös sujumaan alkukangertelun jälkeen. 

Kuvassa Max, Taina-mummo ja Tiina-täti leikin keskellä. 

Mila näyttää että kuinka paljon hän täytti. 

Kaanaan nappulahiihdot

Viime sunnuntaina (5.3.17) kävimme Kaanaan nappulahiihdoissa, mikä olikin todella mukava tapahtuma. Olen itsekkin hiihtänyt siellä 30-vuotta sitten ja oikeastaan hyvällä tavalla juuri mikään ei ole muuttunut. Lapsia on per sarja aina muutama ja kaikki saavat jonkun palkinnon. Tänä vuonna kaikki lapset saivat vielä mitalinkin, viime vuonna oli pieni pettymys että vain 3 ensimmäistä saivat ja Mila oli neljäs. 

Keli oli mielettömän hyvä, aurinko paistoi ja pieni pakkanen. Osallistujia oli n. 30 ja vanhempia n. 70 henkilöä eli melko iso tapahtuma. Tosi hienoa oli että tänä vuonna Kari ja Tuija järjestivät omilla maillaan tapahtuman, koska normaalilla paikalla Velaatan koululla ei ole latuja. Paikalla oli myös tutusti paljon sukulaisiani ja serkkujani, joka teki tunnelmasta lämpöisen ja mukavan. 

Olimme jo edellisenä päivänä ilmoittaneet molemmat lapset mukaan, koska lähtö oli juuri päiväuniaikaan. Kun saavuimme perille niin Max vielä nukkui ja oli hieman ärtynyt koska herätimme hänet. Tästä varmastikkin johtuen ei häntä hiihtäminen kiinnostanut ja hän pitäytyikin vain edustamaan hienossa batman-viitassaan ja spiderman hupussaan. Mila oli sen sijaan innostunut hiihtämisestä ja hän lähtikin kisailemaan. 

Numeroksi saimme Milalle ykkösen, eli hän pääsi avaamaan pelin ladulla. 

Hiihtäminen sujuikin tosi hienosti kun Pappa vielä oli suksilla vieressä kannustamassa ja itse juoksin vähän edellä kirittämässä. Kolmisen kertaa Mila kaatui mutta joka kerta hyvillä mielillä nousi kuitenkin ylös. Matka oli juuri sopivan mittainen ja hyvillä mielillä lähdimme hakemaan kuumaa mehua palkinnoksi. 

Heti maaliin saavuttuaan Max tuli myös kannustamaan Batman-viitassaan. 

Vieressä oli myös hyvä mäki, missä lapset saivat laskea pulkilla ja luistimilla. Makkaran ja mehujen jälkeen olikin sitten palkintojen jaon aika ja Mila pääsi nousemaan korkeammalle korokkeelle. Yllätys olikin melkoinen kun sai mitalin kaulaan. 

Kuvassa vielä poseerauskuva Maxin ja nallen kanssa palkintopallilla. Päivä oli erittäin onnistunut ja mukava. Jatkettiin kivaa perinnettä Kaanaan nappulahiihdoissa. 

Sairastelu jatkuu..

Pari sanaa sairastelusta. Jotenkin olin ajatellut että kun viime vuosi oli niin raskas, niin meille osuisi tälle vuodelle paremmat ajat.

Ei tää nyt kauhean ruusuisesti ole lähtenyt. Joulukuussa Mila oli 40 kuumeessa monta päivää, Maxille tuli korvatulehdus, joka uusi ja nyt on kipeänä. Itse oli välipäivät kipeänä. Tintillä koko ajan kurkku kipeä.
Eiköhän tää nyt jo pikkusen riittäisi.

Tintti tarkisti että menikö vakuutuksiin kaikki paperit, niin lapset kävivät 2016 lääkärissä 13 kertaa. Näistä taisi olla 5-7 korvatulehduksia + korvien putkitukset. Pyh ja pah.

Mitä musiikkia kuuntelin 2016

Aloitetaan viime vuoden purkaminen minulle tärkeällä asialla eli musiikilla. Kuuntelen hyvin laaja-alaisesti kaikenlaista musiikkia. Töissä kuuntelen klassisesta nykypäivän hitteihin eli ihan mitä vain. Spotify on päällä aina kuun kirjoitan raportteja yms. töissä ja sieltä valitsen aina hetkeen sopivaa musiikkia. Spotify julkaisi myös suosikkikappaleesi vuonna 2016 listan.

Alla poimintoja sieltä ja muitakin tärkeitä. 

The Weekend - Starboy ja Beauty behind the madness - levyt.

The Weekend tuli vastaan joskus 2015 vuonna The Hills-biisin kautta. Tätä kautta rupesin enemmänkin kuuntelemaan ja ylipäätänsä kiinnostamaan koko tyyppi. 2016 häneltä ilmestyi uusi levy Starboy, joka iski myös todella isosti. Niin isosti että Tintti osti meille helmikuulle liput Oslon keikalle. Mahtava päästä näkemään livenä sekä tietysti päästä myös reissuun. 

Sanni - Lelu ja Sanni-levy

Muistan kun monta vuotta sitten jostain kuulin ensimmäistä kertaa Sannia ja silloin ei erityisemmin säväyttänyt. Tuntui että tämä on hyvin samankaltaista kuin moni muukin. Sitten tuli häneltä Sotke Mut-levy, jossa oli erittäin tarttuvia ja hyviä biisejä. Erityisesti 2080-luvulla on niin hieno biisi, tosi hienot sanat ja fiilis. Sannista tuli todella suosittu kun hän julkaisi Sanni-levyn. 

Hän on hieno esikuva nuorille ja täysipäisen oloinen nainen muutenkin. On hauska kuulla joskus vuosien päästä että missä hän on. 

Rihanna - Stay ja erityisesti We found love -biisit.

Halusin tähän väliin nostaa myös nuo biisit, koska molemmat ovat Tintin ja minun suosikkeja. Erityisesti ollaan monta vuotta hoilattu tuota we found love -biisiä, koska se oli sitä aikaa kun tavattiin. Tämä ei siis taida edes olla mitenkään vuodelta 2016, mutta piti se laittaa myös mukaan. 

Eminem - Headlights sekä monia muitakin biisejä.

Eminemiä on aina hyvä kuunnella kun haluaa jotain fiilistä tuoda itselleen. Hänen hyökkäävä rytmi räppäämisessä on niin mieletön. Tärkeätä on myös että hänen räpeistä saa aina selvää ja pystyt kuuntelemaan. Huikea tyyppi!

Adele - vaikka mitä biisejä, Someone like you, hello, send my love, rolling in the deep.

Olimme Tintin kanssa kuunnelleet Adelea tosi pitkään ja hän on ollut sillä listalla ; artisteja joita haluaisi nähdä. Muistan vielä hyvin kun Adelen keikkaliput uudelle maailman kiertueelle tulivat myyntiin. Käytin siitä työpäivästä nelisen tuntia ollakseni jonossa eri maihin keikalle. Mihinkään en päässyt.. pettymys oli todella suuri. Minusta tuntui että tämä olisi ollut sellainen juttu mihin meidän pitää päästä. Kahden päivän päästä liput tulivat myös yleiseen myyntiin, aiempi myyntipäivä oli siis jäsenille.
Sama juttu eli aamulla kolmelle eri selaimelle liput jonotukseen. Kahden tunnin aktiivisen odottelun jälkeen pääsin läpi ja sain liput. Tunne oli jotenkin tosi epätodellinen mutta toisaalta mulla oli koko ajan semmoinen tunne että tänne meidän pitää päästä.
Koko reisu oli täysin sen arvoista ja oli upea kokea mahtava ääni livenä. 

Ruger Hauer - koko tuotanto + Paperi-T
Heräsin tähän ihan todella myöhään. Luin jostain lehdestä että meinaavat lopettaa ja ajattelin että kuuntelempa muutaman biisin. No täähän oli sitten todella hyvää sekä monipuolista musiikkia. Kolme räppäriä erilaisilla tyyleillä, hyvät biitit. Harmi että lopettivat, mutta onneksi Paperi-T julkaisee musiikkia. On tällä hetkellä Suomen paras räppäri.

Bubling under..

Lasten tämän hetkinen suosikki Hank Solo - Söpö.
Biisihän on omastakin mielestäni tosi hyvä, mutta jotenkin se sai vielä lisää tasoja kun lapset laulavat tämän kertosäettä. Taisi olla ensimmäinen muu kuin lastenlaulu, mistä tykkäävät. Mila laulaa varsinkin tätä tosi usein.  

Ghali - Ninna Nanna
En ymmärrä tästä yhtään sanaa, mutta onhan tää tosi tarttuva.

The Chainsmokers - Closer
Hauskat sanat ja tarttuva kertsi. Sitten vielä erityisplussa kun Tintin kanssa molemmat tykättiin niin kovasti.

Eveliina, Charli XCX, Weezer (aina tätä kuuntelen), Tippa-T, Alan Walker, Kanye West, Jay Z,