Kiva palata tälläin vuoden lopussa kuvien kautta siihen mitä oikein tapahtui.
Tänä vuonna ei tullut lisää lapsia, kahdessa on nyt vähäksi aikaa hyvin tekemistä. Ostettiin asunto, reissattiin pikkusen, käytiin keikoilla, Tintin kanssa laatuaikaa, jalkapallovammoja, harrastuksia ja paljon yhdessä tekemistä rakkaiden ihmisten kanssa.
Tintti aina sanoo että minulla on todella huono muisti etten meinaa muistaa edes parin kuukauden päähän niin onneksi on nää kuvat.
Alkuvuosi
Perusarkeen ja varsinkin viikonloppuisin on aina tosi hienoa käydä porukalla ulkoilemassa. Alla mukavia kuva perheestä.
Seuraava kuva onkin sitten mummulasta missä lasten on aina kiva viettää aikaa. Isä on aina tehnyt kaikenmaailman lumilinnoja ja liukumäkiä viimeisen päälle. Alla alkuvuoden kuva ja nytkin siellä odottaa seuraavan mäen perustat jo..
Maxin kanssa touhuilua
Välillä sitten tuli käytyä lenkeilläkin. Joskin aika laiskasti tuli juostua, aikaa olisi kyllä ollut mutta ei vaan sitten tullut lähdettyä. Futista ja muita tulikin sitten pelattua. Vähän jäljelmpänä niistä vielä.
Mun synttärilahja tänä vuonna oli kyllä moniosainen ja mahtava. Itse synttäripäivänä pääsin ajelemaan Lambolla. Ai että olikin mahtavaa ja olin kyllä niin innoissaan (niin kuin kuvakin vähän kertoo :D)
Toinen osa olikin sitten jos vois sanoa vieläkin huikeampi. Eli pääsin vetelemään pilkkuja Ilves - HJK pelin puoliajalla ilveksen veskarille. Siinä kyllä jännitys pääsi puseroon ja pilkut olivat onnettomia mutta olihan se nyt mahtavaa. Tammelan stadion oli täynnä ja Tintti oli pyytänyt läheisiä paikalle. Lapset oli myöskin aivan innoissaan. Tää oli mulle kyllä kesän kohokohta. Ja tietysti myös olen saanut useasti kuulla niistä pilkuista myös eri yhteyksissä.. :D
Me myös Tintin kanssa lähdettiin kerran kaksin viettään päivää sinne. Ostettiin rannekkeet ja juostiin laitteita läpi. Pakko sanoa että kyllä ne hurjilta tuntuu kun ikää on vähän lisää. Mutta mahtava päivä ja Tintin kanssa on aina upeeta viettää kaksin aikaa. Koskahan siitä puhuttiin että vaikka tietenkin se (kaksin oloaika) on vähentynyt niin se on sitä laatuaikaa kun saadaan vain olla kaksin.
On se vaan ihana tyttö, Tintti meinaan :)
Alla onkin sitten kuva meidän reissusta Helsinkiin. Käytiin perheen voimin lintsillä ja sea lifessa. Upee reissu ja parasta taisi olla nalle puhin haalaminen sekä pehmodelfiinin moikkaaminen. Itseä olisi sea lifessä kiinnostanut ihan oikeatkin kalat mutta lapsia kiinnosti lähinnä juokseminen. No tärkeitä että heillä oli hauskaa ja oli meilläkin kyllä Tintin kanssa. Kruununa oli vielä hattaran syöminen ja muutamassa laitteessa käyminen. Täällä lastenkin laitteet tuntui melkoisen villeiltä.
Yö sitten vietettiin hotellissa. Ilta oli kyllä hyvin mielenkiintoinen siellä. Kun tultiin lintsiltä keskustaan hotelliin, lapset luonnollisesti alkoivat olemaan vähän väsyneitä. Hotellihuone oli mielettömän kuuma ja ilmastoinnista ei tietoakaan. Lastensänky puuttui paikalta sekä mikro.
Ai että kun oli ihana näitä ruveta kyselemään ja järkkäämään kun pitäisi toimia. No kaikki onneksi järjestyi ja ruvettiin laittamaan lapsia nukkumaan. Minulla ja Tintillä rupesi olemaan tietysti jo todella kova nälkä koska lasten kanssa ei aina huomaa tietysti itse syödä kun heidän kanssa touhuaa. Lähdin sitten hakemaan ruokaa ja sillä välin Tintti laittoi lapsia nukkumaan. Meidän lapset on tottakai maailman ihanimmat mutta välillä heidän kanssaan nukkuminen ja varsinkin heidän nukkuminen on todella vaikeata. Kun tulin pitsojen kanssa huoneeseen niin molemmat olivat vielä hereillä. No kuten lapsiperheen glamouriin kuuluu, me syötiin laittialla erittäin hiljaa pitsoja ja katsottiin padilta jotain ohjelmaa. Toisaalta noi on kyllä hauskoja hetkiä ja Tintin kanssa sille sitten naurettiinkin. Nyt ei edes muista että kuinka monta kertaa sinäkin yönä heräsi mutta sehän on vaan hyvä. Päällimmäisenä aina jää mieleee noi hyvät hetket ja huonot nopeasti unohtuu.
Aika paljon näistä kuvista ja jutuista keskittyy kesään mutta itselläni on ollut huippujuttu että olen voinut käyttää isyysvapaita silloin. Viime kesänä käytin kesälomat sekä loput isyysvapaapäivät niin sain toisen kesän putkeen pitää miltei 7vkon kesäloman.
Alla kuva mikä on mielestäni paras kuva meidän perheestä. Käytiin heinäkuussa Willen (http://www.willevalokuvaa.fi/) kuvattavana ja tarkoitus oli ottaa Maxin 1-vuotiskuvat. Samalla saatiin myös meistä tämä huippu perhekuva.
Myös tähän liittyi kesältä mukava tarina. Mentiin tosiaan Willen studiolle ottamaan kuvia ja luonnollisesti meillä oli paljon leluja ja muuta rekvisiittaa mukana. Olimme etukäteen päättäneet että Maxin kuvat tottakai olivat tärkeimmät ja niitähän maestro rupesi heti ottamaan. Työnjakona oli että minä viihdytän Milaa ja Tintti sitten Maxia. Wille sai otettua muutaman kuvan kun Maxille riitti ja alkoi touhuaminen. Itse leikin Milan kanssa kunnes yht'äkkiä hän oksensi lattialle. Tämä on tietenkin todella harvinaista ja siinä Tintin kanssa nopeasti mietittiin että söiköhän hän vähän liikaa. Siivosin sitten sen ja otettiin tuo alla oleva kuva. Lähdettiin siitä sitten autolle ja siellä Mila valitetteli vielä mahaa ja juuri ennen kuin Tintti oli nostamassa hänet autoon niin tuli uusi oksennus. Meidän piti suoraan lähteä Anttipapan synttäreille joka on lapsille todella tärkeä; niin jouduttiin tietysti se perumaan.
Kotona sitten sama jatkui eli mitä tahansa hän söikin niin tuli ulos. Tauti onneksi kesti vain pari päivää mutta mikä parasta se tarttui. Eli ensin se tarttui Maxiin, sitten Tinttiin ja lopuksi myös minuun. Voin kertoa että silloin pestiin paljon pyykkiä. Inhottava tauti.
Mutta siis siitäkin jutusta on jäänyt vain mieleen se että kuinka hieno kuva meistä saatiin. Kyllä ammattimies on ammattimies. Koko porukka oli varmasti paikoillaan vain sekunteja :D
Elokuussa kävin myös hyvän ystäväni kanssa jalkapallomatkalla Helsingissä. Ensin oli Ilveksen peli ja sitten jälkeen Liverpoolin ystävyysottelu. Mukavia irtiottoja arjesta ja hauska reissu (vaikka varsinkin poolin peli vähän höntsäystä olikin).
Syksyn reissuihin mahtui myös visiitti Pälkäneellä eläimiä katsomassa. Lapsille ylivoimaisesti parasta oli että saivat syöttää lampaita. Ihana kesäpäivä.
Muutama sana myös futiskaudestani. Jatkoin tosiaan vielä kutosdivarissa pelailua ja tänä vuonna paikkapaikoin tuntui että vähän jotain osasi jo pelatakkin. Suurin osa oli kuitenkin sitä että halua oli enemmän kuin järkeä. Olen aina inhonnut häviämistä ja pelannut siten että asenteesta ei jää ainakaan kiinni. Tämän vuoksi on niin monta kertaa tullut kotio pelistä kun on ollut polvet auki ja/tai joku muu paikka naarmuilla yms.
Pahin juttu osui kuitenkin elokuulle kun olin pelaamassa. Alla olevasta kuvasta ei näytä yhtään miltään mutta jälkeenpäin mulla taisi olla todella paljon tuuria että noin pienellä selvittiin. Hyppäsin siis pelissä ns. kaverin yli ja tulin naama edelle nurmeen. Sain käsillä vähän otettua vastaan mutta niskat taipuivat jonkin verran ja nenä aukesi. Tilanne kun sattui niin maatessani nurmella en vielä tajunnut mitä tapahtui mutta kun nousin ylös niin näin kirjaimellisesti tähtiä. Menin vaihtoon keräileen itseäni ja pelasin sitten vielä jonkin verran pelistä (itseasiassa meinasin tehdä päällä maalinkin). Kotio ajaessani tuntui jo todella pahalta ja niskat olivat aivan lukossa. Tintti käytännössä huusi minulle että nyt toi jalkapallon pelaaminen pitää loppua kun sanoin että pitäisikö käydä Acutassa näyttämässä itseäni. Tää kun ei tosiaan ollut se ensimmäinen soitto että jotain on sattunut.
Kotona sitten särkylääkkeitä ja kylmää niskaan. Olikohan seuraava tai sitä seuraava kun kävin näyttämässä lääkärille niin hän sanoi että retkahdusvamma. Käytännössä sama mitä kolareissa tulee, käteni olivat mielettömän kipeät siitä kolauksesta ja päätä särki käytännössä koko ajan.
Loppukautena että sitten enään paljoa pelannut, taisin pari peliä käydä pelaamassa mutta koko ajan tuntui todella huonolta. Tietysti vaikutti myös paljon muuhunkin mutta kyllä tää itselle pahin futisvamma mitä on tullut.
Silloin olin varma että lopetan tähän kauteen mutta tässä pikkuhiljaa on ajatuksissa käynyt että jos vielä ensi vuoden pelaisis. Ja nyt vähän iisimmin ottaisi, ei ihan täysiä jokaiseen tilanteeseen..
Sitten muita ja iloisempia asioita. Alla olevassa kuvassa Max on juuri käynyt elämänsä ensimmäistä kertaa parturissa ja pelleillään kotimme edustalla. Ison pojan näköinen tuli kun hokitukka lähti pois.
Elokuun lopulla olimme myös hyvien ystäviemme häissä. Saimme viettää taas Tintin kanssa laatuaikaa lasten ollessa hoidossa. Erittäin upea ilta ja saimme nukkua vielä ilman heräämisiä yön kun olimme hotelli Tornissa yötä. Ai että kuinka Tintti näyttääkin hyvältä tuossa ja kuinka huippua oli.
Syksy
Lähdimme syyskuussa Tintin kanssa kaksin Pariisiin verestelemään viisivuotista taivaltamme. Mehän tapasimme siellä ja oli mahtava käydä katsomassa hänelle tuttuja kulmia. Pariisi on kyllä kaunis ja romanttinen kaupunki. Tämä reissu oli kyllä varmasti meille niin tärkeä ja antoi voimia jaksamaan yövalvomisia yms.
Olemme koittaneet että jos kerran vuodessa lähdettäisiin aina johonkin ihan kaksin. Ensi vuonna onkin jo reissu varattu kun pääsemme katsomaan Adelea tukholmaan..jee.
Alla näkyy pari kuvaa mitkä liittyvät hyvin toisiinsa. Työrintamalla oli kyllä vaihderikas vuosi (taas). Tärkeitä työkavereita lähti ja firma kävi isoja muutoksia läpi. Monet muutokset vaikuttivat itselle niin että kaikkea ei saanut jätettyä töihin. Juokseminen ja ylipäätänsä harrastukset auttavat tyhjentämään pään. Välillä oli vain niin väsynyt ettei jaksanut lähteä. Ensi vuonna otan kyllä niskasta kiinni ja käyn enemmän juoksemassa. Onneksi tuli käytyä koko ajan beachvolleytä ja sählyä pelaamassa niin pysyi peruskunto hyvänä.
Mutta hei, yksissä firman tapahtumassa pääsimme reenaileen sirkustemppuja ja alla olevassa kuvassa seison käsilläni. Olin niin fiiliksissä tuosta että kun pääsin kotio niin tottakai sitä piti reenata.
Eihän siitä kyllä juuri mitään tullut. Tintti nauroi vedet silmissä kun koitin heittää jalkoja ylös ja lapset vieressä tekivät sitä samaa. Tääkin voisi olla ens vuoden juttuja että reenaisi käsillä seisonnan.
Marraskuussa kävimme katsomassa kun Tintti lensi Siriuksen sports resortissa. Vaikken itse ollutkaan tuossa putkilossa niin voin kyllä kaikille suositella. Hurjan näköistä hommaa ja jos se olisi edes vähän lähempänä niin voisi useammin käydä. Ajaen sinne matka Tampereelta on miltei 3 h ja hyvin kuvaavaa oli kun oltiin sieltä lähdössä niin ajattelin että haen kahvin mukaan kahviosta. Siinä kahvion täti sanoi että älkää sokeria enään lapsille antako, viittasi siis siihen että meidän energiset lapset juoksivat siellä ympäriinsä 1,5h. No en sitten viitsinyt edes kuitata että eivät ole saaneetkaan tänään että ovat vain normaalisti tuollaisia. Hauska reissu tämäkin oli kaikkine touhuineen.
Sitten onkin se iso juttu mikä varmistui joulukuussa. Uusi asunto ja uusi paikkakunta.
Monen väännön jälkeen saimme ostettua unelmatalomme ja saimme myytyä kalevan asuntomme pois. Uusi lehti kääntyy meidän elämässä sitten tammikuussa.
Vielä pari kuvaa tärkeimmistä eli lapsista. On se vaan ihana heidän kanssaan viettää aikaa. Vaikka ne välillä onkin melko villejä ja tappelevat mutta onhan ne se tärkein osa elämää. Tuo päiväkotikuva missä ovat yhdessä kuvaa luonteita parhaiten.
Alla myös kuva missä olemme kaveripariskunnan ja heidän lapsien kanssaan joulukirkossa. Kaverin ote heidän pojastaan on niin huippu ja kertoo siitä millaista lasten kanssa usein on. On myös kiva että meidän lähellä on paljon niin erilaisia ihmisiä. Osalla on lapsia ja osalla ei. On rikkaus että jälkikasvumme näkee ja pääsee viettämään aikaa heidän kanssaan.
Kiitos siis myös kuuluu tästä vuodesta ystäville, sukulaisille ja perheillemme.
Joulusta myös pari kuvaa.
Tintti <3 Mila <3 Max <3
Jatketaan tästä sitten 2016.
Parhaita hetkiä.
