Tuli mieleen kirjoitella kun kuulin töissä erittäin mukavia uutisia ja jäin niistä miettimään omia kuvioita. Tänään oli pitkästä aikaa sellainen ilta että olin molempien lasten kanssa kun vaimo lähti tuulettumaan kaupungilla.
Oli kyllä mukavaa, jotenkin kaikki tuntuu loksahtelevan mukavasti aina paikoilleen. Lukuunottamatta nukkumaanmenoa kun pienempi hermostui siitä että koitin laskea hetkeksi alas että saisin isomman otettua hetkeksi syliin. Niin tietysti isompikin rupesi sitten itkemään.. no kärsivällisyydellähän näistä selvitään.
Nyt kun Max alkaa olemaan 3 kuukautta niin kyllähän tässä huomaa että tavallaan se pahin aika on ohi. Ollaan opittu lukemaan häntä paremmin ja Mila on myös saanut lisää kärsivällisyyttä sekä kasvanut jotenkin isommaksi tytöksi. Tuntuu että päiväkotikin tuo koko ajan lisää sanoja ja sosiaalisuutta prinsessalle. Itselle kylläkin välillä on tullut melko haikea olo kun sai kesällä olla ihan koko ajan mukana jokaisessa hommassa. Joskin on kyllä ollut todella hienoa kun tulee töistä kotio niin eteiseen jo kuuluu "isiiiii, isiiii" ja Tintti on sanonut että Mila välillä odottelee myös ovella tuloani.
Oma jaksaminenkin on ollut kyllä oikeastaan todella hyvää. Tuntuu että on hyvin riittänyt virtaa harrastuksiin joskin muutaman iltana olen ollut huono aviomies eli päivän paukut on mennyt siihen kun saa lapset nukkuun niin ei ole jaksanut oikein jutella. Näissä pitää parantaa.
Alla kuva lasten yhteisestä leikistä tältä illalta (on muuten harvinainen hetki kun molemmat nukkuu ja olen yksin kotona nyt..). Mila tuo mielellään pikkuveljelle vauvojansa näytille, pitää vain olla tarkkana ettei liian kovakouraisesti näytä :)
.JPG)
Oli kyllä mukavaa, jotenkin kaikki tuntuu loksahtelevan mukavasti aina paikoilleen. Lukuunottamatta nukkumaanmenoa kun pienempi hermostui siitä että koitin laskea hetkeksi alas että saisin isomman otettua hetkeksi syliin. Niin tietysti isompikin rupesi sitten itkemään.. no kärsivällisyydellähän näistä selvitään.
Nyt kun Max alkaa olemaan 3 kuukautta niin kyllähän tässä huomaa että tavallaan se pahin aika on ohi. Ollaan opittu lukemaan häntä paremmin ja Mila on myös saanut lisää kärsivällisyyttä sekä kasvanut jotenkin isommaksi tytöksi. Tuntuu että päiväkotikin tuo koko ajan lisää sanoja ja sosiaalisuutta prinsessalle. Itselle kylläkin välillä on tullut melko haikea olo kun sai kesällä olla ihan koko ajan mukana jokaisessa hommassa. Joskin on kyllä ollut todella hienoa kun tulee töistä kotio niin eteiseen jo kuuluu "isiiiii, isiiii" ja Tintti on sanonut että Mila välillä odottelee myös ovella tuloani.
Oma jaksaminenkin on ollut kyllä oikeastaan todella hyvää. Tuntuu että on hyvin riittänyt virtaa harrastuksiin joskin muutaman iltana olen ollut huono aviomies eli päivän paukut on mennyt siihen kun saa lapset nukkuun niin ei ole jaksanut oikein jutella. Näissä pitää parantaa.
Alla kuva lasten yhteisestä leikistä tältä illalta (on muuten harvinainen hetki kun molemmat nukkuu ja olen yksin kotona nyt..). Mila tuo mielellään pikkuveljelle vauvojansa näytille, pitää vain olla tarkkana ettei liian kovakouraisesti näytä :)
Pari sanaa vielä muustakin eli jalkapallosta. Menin tosiaan tänä keväänä pelaamaan kutosdivariin futista. Olin monta vuotta siitä puhunut että haluaisin vielä pelata ja nyt sain sitten mahdollisuuden. Vaikkakin omista peliajoista oli vierähtänyt jo aivan älyttömästi aikaa niin pelasin joskus kuitenkin melko tosissaan ja olen käynyt höntsimässä myös silloin tällöin.
No nyt se on kyllä huomannut että pikkuhöntsyt silloin tällöin ja 10-vuoden tauko on aivan liikaa. Tuntuu että joka pelissä oon enemmän tai vähemmän jaloissa ollut. Jotenkin ajattelin että ei tuntuma katoa että pysyn vielä kutosdivarissa hyvinkin mukana. Niinkuin sanottua jokaisessa pelissä ei ole kuin pieniä hetkiä että pystyisin kontrolloimaan peliä. Varsinkin eilen kun tuntui että jokaisen kosketuksen jälkeen tuli kaveri ja kolasi minut. Ehkä pelasivat hitusen liian kovaa mutta kun ei päässyt alta pois niin alla näkyy tulos.
On ollut kyllä raskasta kun tosiaan melkein joka pelin jälkeen on jotain paikkaa särkenyt/mennyt rikki. Kesän saldonahan on yksi murtunut kylkiluu, nilkan vääntymiä, mustat varpaat, mustelmia, haavoja ympäriinsä ja miltei joka pelissä polvi auki. Nyt polvikin rupee oleen siinä kunnossa että ensi viikon peli on vähän kysymysmerkki.
Oon jotenkin niin pettynyt itseeni etten aikaisemmin saanut lähdettyä pelaan. Nyt takamatka välillä tuntuu jo liian kovalta. Siinä se tilitys.
