2014 - Aikas kiva vuosi

Vuosi 2014. Paljon tapahtui, nautittiin perhe-elämästä, väsymyksestä, iloista ja harmituksista. Tässä lyhyt katsaut kuvien muodossa mitä kaikkea tapahtui.

Alkuvuosi. Milan vauva-aika oli ohi ja hän liikkui jo omalla tyylillä niin päästiin ulkonakin jo leikkimään. Itselle oli tosi tärkeitä hetkiä että pääsin myös viettämään kahdenkeskistä aikaa Milan kanssa kun Tintti teki kandia. Viikonloput olivat sitten aina huippuja kun olimme kolmistaan. Työt unohtuivat kyllä nopeasti kun tuli kotio ja näin iloisia kasvoja tuli vastaan.

Kevät.
Mila oppi myös kävelemään kenkien kanssa ulkona. Kuvassa taitaa olla ensimmäisiä askeleita ulkona, hienoja hetkiä. Myös Milan yksivuotis synttärit järjestettiin ja vaikka kuvaa ei olekkaan niin taisi olla yksi vuoden highlighteista. 3 päivän aikana meillä kävi yli 50 vierasta ja tuntui ihan siltä kuin nuorena kun sukulaiset tulivat käymään aina omilla tai siskon synttäreillä.

Rooma. Kävimme vuosi häiden jälkeen myös häämatkalla. Mielettömän hieno kaupunki ja erittäin onnistunut ajankohta lähdölle. Saimme Tintin kanssa nauttia toistemme seurasta upeassa kaupungissa. Tuntui että akut latautuivat kevättä kohden.
Kyllähän Tintti näyttää kuvassa maailman kauneimmalta naiselta ja sitähän hän onkin.

Kesä.
Jäin kesäkuun alussa kesälomalle ja yhdistin siihen myös isyyvapaita. Meillä oli hyvä systeemi Tintin kanssa että yleensä aamupäivisin lähdin Milan kanssa leikkimään niin Tintti sai levättyä tai touhuta jotain omia juttuja. Varsinkin Maxin syntymän jälkeen oli tärkeätä että meillä oli omia hetkiä ja pystyi antamaan myös Milalle paljon huomiota. Joskus oli kyllä niin väsynyt että ei olisi millään jaksanut mutta kyllähän noista lapsista myös energiaakin saa vaikka sitä ne kyllä viekin.
Kevät oli työkuvioden osalta kyllä todella raskas, isoja muutoksia ja läheisin työkaveri lähti pois firmasta. Tuntui että niiden puolesta oli niin raskasta että näkyi kotona välillä Tintille. Lapsille olen aina jaksanut olla iloinen mutta harmittavasti näkyy aina läheisimmälle ihmiselle. Onneksi oli koko kesä aikaa viettää yhdessä ja nauttia perheestä.

Kesäkuun 29. Maxin syntymä.

Elämä muuttui taas kertaheitosta kun saimme ihanan pojan maailmaan. Synnytys ja raskaus oli niin erilainen kuin Milan kanssa. Nyt ei ollut oikein aikaa ressata mistään vaan kaikki meni omalla painollaan eteenpäin. Hyvin kertoo myös synnytyksestä se että lähdimme hyvän ystäviemme häistä suoraan sairaalaan, kävimme vain vaihtamassa vaatteet kotona ja menoksi. Myös itse synnytys oli niin erilainen kun kaikki meni ihan nappiin ja nopeasti saimme komean poikamme. 

Sitten alkoikin totuttelu elämään kahden lapsen kanssa.

Kyllähän siinä olikin sitten opettelua. Myös se että Maxilla oli paljon vatsavaivoja ja hän ei nukkunut käytännössä kuin tunnin pätkiä niin vei mehuja melkoisesti. Nyt kun mietin kesää ja varsinkin niitä ensimmäistä kuukautta niin olihan se todella raskas. Onneksi meillä on todella hyvä tukiverkosto ja Tintin kanssa toisemme niin selvisimme siitä.
Kun Maxin mahavaivat helpottivat niin hänestä tuli naurava ja hyväntuulinen poika, mikä oli kyllä niin mahtavaa. Pelkkä itkeminen ja huutaminen on kyllä todella raskasta vaikka itse ajattelin ennen että kaikkeen kyllä tottuu. No mutta hyvä näin ja onneksi olin lomalla tuon alkuajan. Töitä en olisi kyllä jaksanut tehdä ja en tiedä miten se olisi ollut edes mahdollista.
Muuten arki löytyi kyllä nopeasti ja Mila otti veljensä vastaan hienosti.

Loppuvuosi. 

Otimme tavaksi että kun Max alkoi parantumaan että lähdemme paljon eri paikkoihin ja tapaamaan eri ihmisiä. Itse olen aina ollut sellainen ihminen joka jäisi melkein aina kotio mieluummin mutta onneksi minulla on rakas vaimoni. Hänelle tietenkin kotona ollessa on paljon tärkeämpää käydä muualla koska on päivät kotona. Myös se että minut on melko helppo suostutella lähtemään niin kävimme monissa mageissa paikoissa. Alla kuva leikkipuistosta hämeenpuiston päädyssä (nimeä en millään muista). Kiviniityn eläinpuisto hyvien ystävien kanssa kuului myös kohokohtiin. 

No muutenkin erilaiset leikkipuistot tulivat hyvin tutuksi.

Otimme myös aikaa itsellemme. Meillä tosiaan on todella hyviä ihmisiä lähelle jonne voimme lapsia jättää ja välillä teki hyvää lähteä edes hetkeksi johonkin. Vaikka hyvin syömään, keikalle yms. 

Ehkä se seuraava aamu joskus teki tiukkaa kun oli valvonut kun lapsethan aina kuitenkin aamulla heräsivät aikaisin mutta sitä tarvitsee aika ajoin.

Varsinkin keikat olivat sellaisia missä oli todella kiva käydä, alla muutamasta kuva; haloo helsinki, sami hedberg, michael buble, disco ensemble yms.

Ihana vaimoni.

Olen myös tosi tyytyväinen että sain/jaksoin liikkua koko vuoden melko paljon. Kevät-syksy tuli pelattua jalkapalloa 6 divarissa ja kesällä ehdin myös pelata pari beach-volley turnausta. Myös aina sopivina väleinä kävin lenkillä juoksemassa sekä päälle tietysti sulkkikset ja salibandyt.

Se toi minulle sen millä jaksan töissä hyvin ja erityisesti lasten kanssa leikkimisen. Hyvä tasapaino kaikelle on a ja o. Itse varmasti kävisin joka päivä jossain mutta sitten pitää kuitekin miettiä parisuhdetta. Nyt ensi vuodelle tavoitteena että järjestä Tintille aikaa gradun kirjoittamiseen ja sitten otan omia harrastuksia niihin väleihin mihin sopii. Lenkkeily on kyllä siitä hyvä että voi mennä käytännössä koska vain. 

Kiitos myös rakkaalle vaimolleni joustamisesta näissä kaikissa. 

Alla pari hönttiä juoksuselfietä :D

Joulukuussa saimme myös isomman joululahjan. Itselle pitkäaikainen haave saada uusi auto ja nyt oli kiva jouluna tehdä kierrokset vähän tilavammalla autolla. Pikkujuttuja mutta tuo lisää mukavuutta kivasti. 

Tärkeimpänä tietysti vuodesta jää käteen ihanat lapset ja vaimoni. Monen monta juttua sain heidän kanssaan kokea ja matka on tietysti vasta alussa. On ollut upeata huomata että jo noin pienillä lapsilla on sisarusrakkautta. Aina kun Max näkee Milan niin hän rupeaa nauramaan. Myös Milan puhumaan oppiminen on ollut upeaa seurattavaa ja tuo koko ajan uusia yllätyksiä sekä nauruhetkiä.

Vuodesta jää kyllä hieno maku ja nyt innolla odotankin jo ensi vuotta ja elämyksiä perheen sekä tärkeiden ihmisten kanssa. 

Hyviä hetkiä

Marraskuu ja kohta.. joulu!

Aika taas vierähtänyt niin nopeasti eteepäin. Piti oikein katsoa kuvista mitä kaikkea on tapahtut.
On ollut movemberia, beachvolleyturnausta, juoksulenkkejä, vierailuja eri paikkoihin, läheisten sairastumisia, yhdessäoloa ja paljon paljon leikkiä.

Parhaimpia hetkiä on tietenkin olleet touhut pikkuisten kanssa. Se että kun tulen kotio ja Mila sanoa että ihana nähdä iskä. Niin no, ei siinä enään paljon työväsymys paina.
Muutoinkin hänen puheenkehitys on ollut aivan valtavaa, pienistä yhden sanan sanoista noihin useampiin ja kokonaisiin lauseisiin. Pitää johonkin kyllä tallentaa kun neito laulaa jonkun laulun. Ihania ja mahtavia hetkiä.

Myös jätkän kanssa elo on muuttunut koko ajan paremmaksi. Herra hymyilee varmasti 90% hereilläoloajasta ja on muutenkin vaan iloinen elämästä hänen ympärillään. Mila tuo usein leluja näytille ja hokee kato kato. Max vaan nauraa. Kiva siinä on vieressä olla vaan nauttia.

Onhan sitä tietysti jotain negatiivisia puolia. Varmasti isoimpana väsymys, välillä kun ei saa nukuttua tulee oltua ärtyisämpi ja ei vaan jaksa illalla olla kauhean pirteä. Tulee sanottua asioita hetken mielijohteesta ja niistä tulee vaan paha mieli. Pitää siis ottaa itselle aikaa ja nukkua kun on mahdollista. Harmittavaa on myös se että kun on väsynyt niin tulee syötyä myös todella epäterveellisesti ja vaikka liikkuu kohtuupaljon niin se nollaa kyllä kunnon kohotuksen.

Alla pari kivaa kuvaa menneiltä kuukausilta. Ylemmässä ollaan Milan kanssa autopesussa joka oli mukava reisu kaksin tehdä.
Toisessa mila sitten löysi mun hiusvaha purkin ja laitettiin sitten hänen tukkaa pystyyn. Kuvassa on myös tosi kiva tunnelma siitä mitä illat on.

 

Kaikki hyvin siis :)

 

Aika menee kyllä huiman nopeasti.

Jotenkin tuntuu että kuukaudet oikein vilistää. Varsinkin kun katsoo taaksepäin niin huomaa että huhhuh, mihin se kesä meni.
Nyt pihalla on lunta ja taas uusi aika odottaa. On ollu kyllä kiva katsoa viime vuoden kuvia Milan kanssa kun laskettiin mäkeä yms. Nyt sitten Maxin kanssa samoja kuvioita ja Mila on vuoden vanhempi niin leikit siellä taas erilaisia.
Joskin talvi taisi yllättää prinsessan kyllä täysin. Aamulla lähdin viemään häntä päiväkotiin ja kun puettiin vaatteita hän oli tosi innoissaan että lunta, lunta. No sitten kun mentiin ulos ja laskin hänet maahan. Niin pieni hämmennys ja itku. Siinä sitten koitin selittää että täähän on vaan hauska juttu että lunta niin ei. Itkua vaan. No sitten kannoin sitten prinsessan päiväkotiin. Soittelin sitten päivällä että miten päivä oli mennyt päiväkodissa ja muuta niin Mila ei ollut suostunut olemaan ulkona ollenkaan ja takaisin tullessa ei kävellyt yhtään kotio. Et jos muualla talvi yllättää autoilijat niin meillä talvi yllätti 1,5 vuotiaan täysin.
Nopeasti on sekin muuttunut että Max ei enään saa mitään raivokohtauksia illalla vaan illat ovat menneet ihan mukavasti. Yöt edelleen katkonaisia ja se on itselle kyllä ollut vaikeata, jotenkin tuntuu että on niin kroonisen väsynyt koko ajan. Tietysti siinäkin voi olla jotain että kahtena perjantaina tuli käytyä vähän ulkonakin niin heti huomasi kun aamulla arki alkaa aina ennen ysiä että velkaa vähän jäi. Mutta toisaalta välillä pitää lähteä.
Alla itseasiassa kuva siitä toisesta lauantaista kun makoilin Maxin vieressä. Vähän ois iskällä silmäpussia :D

No kun tuota kuvaa katsoo niin onhan tässä toisaalta kaikki aika hyvin.

 

Ei aina niin Goodlife

Niin ei tosiaan aina ihan ruusuilla tai edes millään muillakaan kukilla tanssimista. Tänään sitten olikin "vähän" huonompi ilta. En hirvittävän usein koko iltaa ole molempien lasten kanssa mutta tottakai pitää välillä myös vaimonkin päästä pois.
Ja oikeastaan ei tänäänkään muuta ollut mutta kun jätkä itki 1 1/2 putkeen niin se hieman vie fiilistä alaspäin. Huomasin sen oikeastaan että harmitti itseä kun ei päässyt leikkiin milan kanssa ja viettään aikaa kun piti hyssytellä käytännössä koko ajan poikaa sylissä. Sitten tietysti kun se jatkuu ja jatkuu niin vaikuttaa se itselläkin vaikka pidän itseäni todella hyvähermoisena varsinkin lasten kanssa. Olin jo loppuvaiheessa niin ärsyyntynyt ja turta että halusin vain että loppuisi edes vähäksi aikaa.
No tietysti se loppuikin ja pääsin hoitamaan iltatoimet kunnolla prinsessan kanssa ja lauloimme extrana vähän lauluja.
Tämä nyt tietysti poikkeus, yleensä illat menevät huomattavasti mukavammin.

Sitten ihan muuta; on ollut kyllä upea huomata kuinka päiväkoti on tehnyt prinsessalle hyvää. Koko ajan oppii sanoja ja kärsivällisyyttä. Tänään tosiaan kun en voinut olla koko aikaa hänen kanssaan niin kiltisti odotti, mitä ei aiemmin ollut yhtään. Myös se että hän voi sanoa mikä harmittaa tai mitä haluaa tekee tietysti arjesta huomattavasti helpompaa. Haasteena ehkä ne että hän myös haluaa venyttää niitä rajoja mahdolllisimman pitkälle. No on se silti upea vaihe seurata ja olla mukana.

Janiin, oli kyllä upea ottaa lauantaina pieni irtiotto parhaan kaverin kanssa. Saunottiin ja grillattiin.
Lasten ja Tintin kanssa olemisen jälkeen parasta sekä myöskin välillä tarpeellista. Olin melkoisen ressaantunut kun viime viikon kipeänä ja seinät rupes kaatuun melkoisesti päälle. Tuntuu että oon ihan uusi ihminen sen jälkeen. Ei nykyään enään muuta kaipaa kun rauhallista istuskelua ja schaiben jauhamista. Upea ilta.
Joskin seuraava päivä ei ollut niin upea.

Hyviä hetkiä..

Muutama sana lapsista ja jalkapallosta

Tuli mieleen kirjoitella kun kuulin töissä erittäin mukavia uutisia ja jäin niistä miettimään omia kuvioita. Tänään oli pitkästä aikaa sellainen ilta että olin molempien lasten kanssa kun vaimo lähti tuulettumaan kaupungilla.
Oli kyllä mukavaa, jotenkin kaikki tuntuu loksahtelevan mukavasti aina paikoilleen. Lukuunottamatta nukkumaanmenoa kun pienempi hermostui siitä että koitin laskea hetkeksi alas että saisin isomman otettua hetkeksi syliin. Niin tietysti isompikin rupesi sitten itkemään.. no kärsivällisyydellähän näistä selvitään.
Nyt kun Max alkaa olemaan 3 kuukautta niin kyllähän tässä huomaa että tavallaan se pahin aika on ohi. Ollaan opittu lukemaan häntä paremmin ja Mila on myös saanut lisää kärsivällisyyttä sekä kasvanut jotenkin isommaksi tytöksi. Tuntuu että päiväkotikin tuo koko ajan lisää sanoja ja sosiaalisuutta prinsessalle. Itselle kylläkin välillä on tullut melko haikea olo kun sai kesällä olla ihan koko ajan mukana jokaisessa hommassa. Joskin on kyllä ollut todella hienoa kun tulee töistä kotio niin eteiseen jo kuuluu "isiiiii, isiiii" ja Tintti on sanonut että Mila välillä odottelee myös ovella tuloani.
Oma jaksaminenkin on ollut kyllä oikeastaan todella hyvää. Tuntuu että on hyvin riittänyt virtaa harrastuksiin joskin muutaman iltana olen ollut huono aviomies eli päivän paukut on mennyt siihen kun saa lapset nukkuun niin ei ole jaksanut oikein jutella. Näissä pitää parantaa.
Alla kuva lasten yhteisestä leikistä tältä illalta (on muuten harvinainen hetki kun molemmat nukkuu ja olen yksin kotona nyt..). Mila tuo mielellään pikkuveljelle vauvojansa näytille, pitää vain olla tarkkana ettei liian kovakouraisesti näytä :)

Pari sanaa vielä muustakin eli jalkapallosta. Menin tosiaan tänä keväänä pelaamaan kutosdivariin futista. Olin monta vuotta siitä puhunut että haluaisin vielä pelata ja nyt sain sitten mahdollisuuden. Vaikkakin omista peliajoista oli vierähtänyt jo aivan älyttömästi aikaa niin pelasin joskus kuitenkin melko tosissaan ja olen käynyt höntsimässä myös silloin tällöin. 

No nyt se on kyllä huomannut että pikkuhöntsyt silloin tällöin ja 10-vuoden tauko on aivan liikaa. Tuntuu että joka pelissä oon enemmän tai vähemmän jaloissa ollut. Jotenkin ajattelin että ei tuntuma katoa että pysyn vielä kutosdivarissa hyvinkin mukana. Niinkuin sanottua jokaisessa pelissä ei ole kuin pieniä hetkiä että pystyisin kontrolloimaan peliä. Varsinkin eilen kun tuntui että jokaisen kosketuksen jälkeen tuli kaveri ja kolasi minut. Ehkä pelasivat hitusen liian kovaa mutta kun ei päässyt alta pois niin alla näkyy tulos. 

On ollut kyllä raskasta kun tosiaan melkein joka pelin jälkeen on jotain paikkaa särkenyt/mennyt rikki. Kesän saldonahan on yksi murtunut kylkiluu, nilkan vääntymiä, mustat varpaat, mustelmia, haavoja ympäriinsä ja miltei joka pelissä polvi auki. Nyt polvikin rupee oleen siinä kunnossa että ensi viikon peli on vähän kysymysmerkki. 

Oon jotenkin niin pettynyt itseeni etten aikaisemmin saanut lähdettyä pelaan. Nyt takamatka välillä tuntuu jo liian kovalta. Siinä se tilitys.

Back to work eli arki

Töihin on palattu huikean 8 vkon loman jälkeen, joskin ensimmäinen viikko tuli vielä käytyä töissä eli periaatteessa 7 viikkoa. Oli kyllä niin hieno kesä, kaikin puolin. Rankka mutta kuitenkin niin palkitseva.
Töissä kun kyselivät että mitä teitte kesällä niin kun rupesi miettimään niin oikeastaan voi sanoa että vietettiin koko kesä perheen yhdessäoloon. Käytiin paljon eri paikoissa vierailuilla ja oltiin oikeastaan koko ajan yhdessä. Alkuun rytmeihin kesti tottua (aamuheräämiset, syömiset, päiväunet yms.) mutta kun siihen pääsi kiinni niin tuntui että päivät lähtivät ihan eri tavalla käyntiin. Mahtavaa itselle oli näin jälkeenpäin että kuinka sain Milaan vielä aivan erityisen yhteyden. Kruununa ne muutamat sanat vielä ihan kesäloman lopussa ja edelleen kun tulen kotio niin tuntuu mahtavalta kuulla se.. isi.
Nyt huomaa kun on ollut töissä että kuinka pieni hetki on viettää molempien kanssa illalla ja varsinkin jos on jokin harrastus niin aika jää todella lyhyeksi. Viikonloput pitää kyllä pyhittää sitten perheelle.

Vkonloppuna oli ristiäiset ja onneksi poika on jo parantunut huomattavasti. Nyt on menty jo varmaan viikko että ei ole ollut sellaista hysteeristä itkua ruuan jälkeen. Tuntui muutenkin että kun olo parani niin Max oppi myös hymyilemään. Nyt hymyjä tulee jo paljon.
Itsellä tuntuu vain että prinsessa vie niin paljon energiaa ja haluaakin olla hetket niin tiiviisti niin ei tule niin paljoa illalla oltua pojan kanssa. Eiköhän se siitä muutu kun hän vähän kasvaa.

Isoja muutoksia on myös arjessa prinsessan alkava päiväkoti. Olin tällä viikolla saattamassa Milaa tutustumiskäynnille päiväkotiin tai siis oltiin koko porukalla siellä. Ensin hän halusi olla koko ajan sylissä mutta nopeasti se muuttui, huomasin 15min jälkeen että ei Mila edes huomaa jos lähden. Eli alku meni paremmin kuin hyvin. Lähdin siitä töihin niin jotenkin matkalla tuli haikea olo siitä että onko ihan pieni tyttö taas jo kasvamassa isoksi. Vaimo kertoi että kun he lähtivät niin Mila olisi vielä halunnut jäädä niin hyvähän se oli että viihtyy.

Muutama sana vielä töistäkin. On ollut todella helppo palata takaisin, jotenkin tuntui että oli tarpeeksi kauan pois ja sai pään tyhjäksi. Nyt on virtaa tehdä siellä hyvin töitä ja tuntuu että nyt on erinomainen tasapaino molemmille asioille. On hyvä porukka tehdä töitä ja kun samana päivänä kun palasin töihin oli konttorin muutto. Siitä tuli hyvä uusi alku uusille kuvioille.

Kaikki siis hyvässä balanssissa.. joskin nukkua voisi joskus enemmän :)

Kuva vielä kesältä, taisi olla viimeisä lomapäiviä kun Milan kanssa touhuiltiin pihalla.

Hyviä hetkiä..

Ensimmäinen kuukausi uuden tulokkaan kanssa

Huh, onpa ollut kuukausi. Onneksi on saanu olla lomalla, aivan älyttömän rankat kolme viikkoa takana. Uusi tulokas on voinut melkoisen huonosti ja itkenyt todella paljon, ja pitkään. Lääkäri epäili maitoallergiaa ja refluksia ja nyt on testauksessa 3 valmiste. Toivottavasti se auttaa ja päästään taas enemmän tutustumaan poikaan. Tai itse asiassa on se jo vähän auttanut kun pari päivää ollaan nukuttu ja nyt on jo huomattavasti parempi olo.
Mutta siis ne pari viikkoa meni kyllä niin sumussa ja on tosi vaikea keskittyä mihinkään kun on melkoisen väsynyt. Sitten ärsyttää todella paljon kun ei voi auttaa ja toinen vain itkee. Pahimmillaan yöt taisivat mennä vajaan tunnin välein heräsi ja itki taas 15min-tunti. Onneksi on todella hyvä tukiverkko mummuloista niin pystyttiin Milaa välillä viemään hoitoon. Ja käymään itekkin vähän muualla.

No ei se kuitenkaan pelkkää väsymystä ja huonoa oloa ole. On ollut kyllä itselle paras loma ikinä, olen saanut tutustua prinsessaan ja ollaan oltu koko porukalla tekemässä kaikkea kivaa. Tuntuu että olimme aiemminkin läheisiä mutta nyt vielä eri tasolla.
Niin ja olihan se mahtavaa eilen kuulla se isikin Milan suusta. Vaikka se melkoisesti suhisee mutta sieltä se mahtavasti tulee. Vaikka joskus tekisikin mieli nukkua (tai siis melkein aina) niin kun aamulla kuulee huudot prinsessalta niin siihen ilmeeseen kun oven avaa väsymyskin unohtuu.

Joskus kun juttelin työkaverin kanssa siitä että mitä odottaa eniten lapsilta. Esim. kävelyä, puhumista tai vastaavaa. Niin hän vastasi hyvin että jokainen ikä on se mistä pitää nauttia. Ja sen tosissaan on nyt pystynyt tekemään, on ollut todella palkitsevaa olla kaksin välillä Milan kanssa ulkona ja leikkiä. Antaa pieni hetki vaimolle olla vauvan kanssa ja vaan olla. Sitten se on meille sitä laatuaikaa. Ja sama toisinpäin, tänään olin ensimmäistä kertaa sitten ihan kaksin pojankin kanssa vähän pidempään niin oli kyllä hienoa. Pienestä se elämä lähtee ja on mahtava olla siinä seuraamassa.
Parhaita hetkiä.

Alla vielä pari suosikkikuvaani molempien lasten kanssa.

Eka viikko 2 lapsen isänä

Viime sunnuntaina saimme pojan. Mahtavalta näyttää myös kirjoitettuna. Itsestäni tuli siis 2 lapsen isä.
Vaikka kaikkeen jotenkin valmistautuu silti elämän ihme on jotain aivan käsittämätöntä. Siitä kun saa niin pienen ihmisen käsiin ja tuntee että kuinka hauras hän on.

Meillä oli hyvin mieleenpainuva myös synnytyspäivä. Edellisenä päivänä olimme isälläni saunomassa ja syömässä. Vaimosta näki että ei mene kyllä kauaa, maksimissaan viikko kun saamme pojan käsiimme (tiesimme siis koko ajan kumpi tulee). No tuli lauantaiaamu ja heräsin siihen kun vaimoni herätti minut. Hän oli jo päällysvaatteissa ja miltei heti tajusinkin että nyt mennään. Kun kysyin että mihin olet menossa niin vastaus oli että synnyttämän. No ei muuta kuin vaatteet niskaan ja lähdin viemään meidän prinsessaa Tintin äitille hoitoon. Olimme sopineet että jokatapauksessa hän olisi silloin mennyt kun iltapäivästä on kaverin häät.
Tulin takaisin kotio niin vaimo sanoi että vähän helpottaa ja meni nukkumaan, koska oli valvonut puoli yötä jo aiemmin. No eipä siinä itse pelailin pädiä ja odottelin että mikä meininki. Kun Tintti heräili oli olo kohtalainen ja päätimme että lähdemme kaupunkiin käveleen. Siinä sitten kävelessä olo parani ja tulimme takaisin. Tintti sanoi että lähdetään nyt ainakin kirkkoon katsomaan vihkimistä kun kysymyksessä olivat meille tärkeät kaverit.
Kirkon jälkeen sitten ajeltiin vähän aikaa ennen kuin mentiin juhlapaikalle ja ajateltiin että katsotaan hetki kerrallaan. Kaikki meni ihan hyvin, mitä nyt tasaisesti supisteli. Itse olin koko ajan vähän siinä fiiliksessä että nyt mennään, no kahvien jälkeen sitten lähdettiin kohti sairaalaa. Kotona nopeasti vaihdettiin juhlavaatteet pois ja sairaalaan.
Sairaalassa kaikki meni sitten hyvin, puoli kahden jälkeen saimme ihanan ihmeen käsiimme.
Päivä oli kyllä näin jälkeenpäin jotenkin eriskummallinen ja tietenkin todella pitkä. Mutta siinä kun puoli viideltä aamuyöstä katselin poikaa niin ei parempaa paikkaa ole.

Nyt kun viikko on totuteltu uuteen kaveriin niin eniten on yllättänyt se kuinka on jotain asioita unohtanut jo 1,5 vuodessa. Myös se kuinka rankka tämä ensimmäinen viikko on ollut. Kaikella on tietysti kääntöpuolikin, onhan tää maailman mahtavin tunne ja olen todella onnellinen kaikesta.
Jotenkin öiden valvominen tekee kaikesta hyvin haastavaa ja on ollut pakko jättää kaikki menot aivan minimiin että jaksaa. Viime yönä oli jo 2 tunnin pätkiä putkeen nukkumista niin nyt tuntuu jo paremmalta.
Ei voisi parempaan paikkaan olla näitä pitkiä lomia. On mahtava olla täysin Milan leikeissä mukana ja olen pyrkinyt nauttimaan jokaisesta hetkestä mitä on.
Kaikki on kyllä nyt paremmin kuin hyvin. Jos ensi yönä mentäisiin jo 3 tuntia putkeen.. ja onneksi kohta mmkisat loppuu, ne vasta viekin voimat :D

Kuvassa päivän ikäinen poika mahdottaman ylpeän isän kanssa.

Melko vaiherikasta eloa

Paljon on taas tapahtunut sitten viime kerran.
Työpaikka säilyi mutta paljon tuli muutoksia, tärkein kaverini lähti ja se jättää syksylle kyllä melkoisen aukon. Jotenkin tuntuu nyt syksykin niin kaukaiselta kun on niin paljon muuta mielessä koko ajan. Onneksi nyt sekin on ohi ja jäin lomille. Nyt lomia pari viikkoa takana ja rupeaa hyvin tottumaan. Kuusi viikkoa vielä jäljellä että onhan tää ihan spesiaalia olla himassa näin pitkään.

On tää kotona olo vaatinut kaikilta sopeutumista. Vaimollani ja prinsessalla on tietty päivärytmi ollut ja siihen tottuminen itseltä on hieman kestänyt. Nyt kylläkin tuntuu mukavalta ja tietää että on oikeasti täälä avuksi. Oman ajan vähyys ehkä kuitenkin vielä yllätti kun neito nukkuu vain yhdet päiväunet niin se on käytännössä se ainoa hetki tehdä jotain itsekseen. No kyllähän Tintti tietenkin jeesaa että illakin pääsee lenkille yms. jos tarpeen.
Viikko enään laskettuun aikaan joten nopeasti tähänkin muutos saadaan. Kaikki on kotona valmiina ja kyllähän tässä itsekkin alkaa olemaan niin valmis kun voi olla. Vaimo toivoisi kyllä että mentäisiin jo, olo alkaa olemaan todella tukala. No kohta se varmasti tulee. Siinä onkin muutosta taas kerrakseen että prinsessa suhtautuu ja mitenkä sitä muistaa miten käsitellä pientä.
Jänniä aikoja siis.

Toukokuun tohinoita

Olipas siinä taas kuukausi. Melkoisesti tapahtu ja tuli mentyä.
Nyt kun pääsi kylkivammoista jo takaisin pelauksien makuun niin pari sanaa siitä.
Itsellä tosiaan miltei 10vuotta siitä kun futista viimeksi joukkueessa on pelannut ja nyt tuli lähdettyä kutosdivariin pelaileen. Pakko sanoa että tauko on kyllä ollut liiankin pitkä eli aikamoiselta takamatkalta tulee kyllä lähdettyä kauteen. Vaikka tempo peleissä on melko rauhallinen niin itsellä on kyllä pallotuntuma aivan kateissa. No jos se sitten kauden toisella puoliskolla rupee löytymään.
Toinen mikä on yllättänyt on kuntopuoli. Olen pitänyt että olen melko hyvässä kuosissa mutta siellä huomaa että muut harrastamani lajit eivät kyllä tue täysin futiksen repivää touhua.
No mutta siis mielettömän hienoa pelata ja porukka on erittäin samanhenkistä.

Töissä onkin sitten isoja mullistuksia mikä vaikuttaa kotopuoleen. On tullut oltua melkoisen väsynyt välillä, onneksi kuitenkin päätökset ovat jo melko lähellä. Epävarmuus ei tietenkään koskaan ole hyvästä mutta nyt kun kuukauden päästä uuden tulokkaan pitäisi tulla niin ei tämä paras tilanne ole.

Alla pari kuvaa viime viikolta. Käytiin Hämeenkyrössä kokkoa katsomassa ja sitten vkonlopulta muutama leikkikuva.

Hyviä hetkiä

Ei ihan perussettiä mutta näillä mennään.

Reisuista selvitty ja menty aikalailla. Keräsin muutamaan kuvaan 3 vkon settejä;

Lenkkeilyä, visiittejä mummuloihin ja futista. Neidon kanssa on kyllä mukava reissailla ja kun molemmilla on hyvät välit sukulaisiin niin paikkoja missä käydä kyllä piisaa. Lankapuhelin on kyllä hitti kun sieltä kuuluu valintaääni, monesti vain jää se luuri laittamatta paikalleen kun lopettaa :)

Futista on tullut myös käytyä höntsimässä kun n.10 vuoden tauon jälkeen tuli mentyä pelaan kutosdivariin. Siitä kuva kun pakko ollu pikkusen reenata tuntumaa mutta vaikeetahan se pelaaminen oli. Mutta mielettömän hauskaa.
Tosiaan ensimmäisessä pelissä sitten tuntu että vähän pääsee mukaan niin vastustaja päätti niitata mut oikein kunnolla. Tulin n. puolesta metristä alas kyljelleni ja ilmathan siinä meni. No menin vaihtoon ja lopussa koitin vähän käydä pelaamassa niin keuhkoissa tuntui melkoisesti. Kunnon kivut jatkuivat sitten yön ja seuraavan päivän. Kävin sitten näyttämässä tohtorille niin kylkiluuhan sieltä oli murtunut, eli parin vkon huili heti päälle. Että olisi se voinut paremminkin alkaa.

Töissäkin sitten päättivät että tehdään isoja siirtoja, no katotaan sitten mitä tästä seuraa.
 

Breikki arkeen

Otettiin pieni breikki arkeen ja lähdettiin häämatkalle Roomaan. No vuosi myöhemmin kun häät oli mutta nyt oli vielä mahdollista ennenkuin lisää jälkikasvua tulee maailmaan.

Oli kyllä mahtava reisu. Ei tarvi tosiaan pitkälle lähteä kun kelit ovat ovat jo aivan eri luokkaa kuin täälä. T-paidalla pärjäsi päivät ja kevyellä takilla illat.

Mutta tärkeintä tietenkin oli se kaksin olo. Jotenkin tuntui että siitä olikin jo vierehtänyt useampi tovi. Tekihän se kyllä todella hyvää, jutella ja syödä hyvin. Nauttia viiniä tai no minä nautin vain ;)

 

Kaupunki on kyllä kaunein missä olen käynyt. Hyvin paljon samaa henkeä kuin Pariisissa, jolla on aina se ikuinen ykkössija sydämessäni Tintin vuoksi. Kävellen pääsee jokaiseen paikkaan ja välillä hypättiin bussiin jos oli jotain hieman kauenpana. Mahtavia kirkkoja, vatikaani yms.

Koko reisun huippukohta oli kyllä kuvan ruokailu. Ihana istuskella rauhassa mukavassa ravintolassa.

Pysäyttävintä taisi olla paavin siunaus. Oli upeata todistaa sellaista.

Itselle tuntui että välillä oli shop ´til you drop. Oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja olisi voinut kyllä vinguttaa korttia vieläkin enemmän.

Magee reisu, tällä taas jaksetaan. 

 

 

Auts..

Nonni, toissapäivänä se sitten sattui. Sain todistaa puolen metrin päästä kun prinsessa kolautti päänsä ja sai mukavan oloisen nirhauman poskipäähän.
Kylläpä siitä tulikin melkoisen huono fiilis vaikka tottakai tiesin että sille ei voinut mitään mutta silti. Ehkä siitä teki vielä huonommaksi se että olimme vain kaksin ja juuri aiemmin olin n.kymmenettä kertaa kieltänyt ettei saa raapia. No illalla sitten kun Tintti tuli kotio niin kävin juoksemassa 8,5km lenkin, jostain syystä tuli juostua normaalia kovempaa.
Siinä se positiivinen juttukin oli että tein oman ennätyksen myös viiden km matkalle :)

 

 

Huomenna sitten pikkuinen irtiotto arkeen ja kyllähän se onkin paikallaan. Jotenkin on tuntunut että aikamoista viiletystä paikasta toiseen ja huonosti nukuttuja öitä. Vaikkakin se kaikki on sen arvoista niin silti tekee hyvää ainakin nukkua :)

 



Ulkona tallustelua

Alta näkyy neidon varmaa kävelyä jo kengät jalassa. Videossa näkyy myös hyvin minun erinomainen hansikas valinta. Keli oli kuitenkin niin märkää että tuollaiset tumput eivät oikein siihen sovi. No eihän se mitään haitannut :)

Tuo pieni tallustelu tuo kyllä ulkona oloon kyllä aivan uuden ulottuvuuden.

Olipas juhlat

Olipa kyllä mahtavat juhlat neidolla.. ja kyllähän ne kestivätkin. Kahtena viikonloppuna n.50 vierasta, mielettömästi kakkua, kahvia ja puheensorinaa.

On kyllä rikkaus että on isot suvut molemmilla. Oli kyllä hauska kun juhlat olivat alkamassa niin Mila varmaankin vaistosi koska odotti todella paljon että tuleeko ovesta porukkaa. Sitten kun ensimmäiset tulivat niin siitä lähtien neito oli todella innoissaan.
Joskin pieni kisaväsymys meinasi 3 kattauksella tulla mutta hyvässä seurassa sitä ei huomannut.

Nyt kun viimeiset vieraat tulevat tänään niin nämä juhlat on juhlittu. Iso kiitos kaikille mukana olleille. Ensi vuonna sitten seuraavan kanssa sama setti :)

 

1-vuotisjuhlat lähestyvät

Aikas huimaa, Milalle tulee lauantaina vuosi täyteen. Kylläpä on aika mennyt nopeasti.. Jotenkin tuntui että vastahan tuotiin sairaalasta ja aloitettiin oppimaan lisää toisistamme. Nyt kun katsoo videoitakin puolen vuoden takaa niin huomaa että kehitys on ollut kyllä valtavaa ja jatkuu koko ajan.

On ollut kyllä mukava puuhastella juhlia ja toisaalta melko jännittävääkin. Porukkaa tulee juhlimaan 4 eri kattausta ja kahvia saa keittää varmasti melkoisen monta kupillista. Tärkeintä olisi tietenkin että päivänsankari jaksaisi ja olisi oma iloinen itsensä!

Ei oikein nyt osaa pukea sanoiksi tätä vuotta mutta onhan tää nyt mahtava vuosi ollut viettää prinsessan (tai siis oikeastaan prinsessojen) kanssa. Paljon on itsestä oppinut ja tärkeysjärjestys on aivan eri. Olen tosi tyytyväinen siihen miten ollaan Tintin kanssa hoidettu ja kasvatettu/kasvettu tämä vuosi. Matkahan on tietenkin vasta alussa mutta pitää silti olla ylpeä.
En vaihtaisi mitään. En yhtään valvottua yötä tai kiukkukohtausta, koska silloin ei saisi aina nauttia niin paljon niistä hyvistä hetkistä. Serkkuni joskus sanoi että lapsissa on parasta se että ne huonot puolet aina unohtaa kun hyvät on niin paljon vielä parempia.

Mun prinsessat

Michael Buble 21.2.2014

Käytiin perjantaina katsomassa Bublen keikkaa Hartwall Areenalla. Takana vielä huonosti nukuttu yö ja muutoinkin perjantaifiilis. Töissä hirmuisen kiire viikko mutta onneksi tuli Suomen peli mikä katkaisi jo työmoodin. Sen jälkeen sitten suunta kohti isoa kirkkoa.

Kun paikalle päästiin alkoi jo olemaan ihan mukava fiilis. Oli kyllä taas tarpeen päästä kaksin liikenteeseen ja olihan bubleen musiikki jo meillä alkuaikoina tärkeässä roolissa.
Itse keikka kun lähti liikenteeseen fever-biisillä. Niin alkuun tuntui että onpas tulossa melkoista rutiinisuoritusta, hyvinhän se Michael laulaa mutta tunne puuttui. Seuraavana tulikin sitten Haven't met you yet ja sama meininki. Iso pettymys nuo kaksi, taisi olla vielä kolmaskin biisi ja sen jälkeen hän rupesi yleisölle juttelemaan.
Tuntui että siinä jännitys laukesi Bubleellakin, hyviä läppiä ja lähti myös ottamaan yhtä kuvaa kahden naisen kanssa kun oli kyltissä pyytö. Siitä se keikka sitten lähtikin. Ja selvisi muuten samalla myös syy silmäpusseihin ja hieman oli myös painoa tullut; hänestä oli tullut isä 5 kk sitten. ;)
Mutta oikeastaan kaikki biisit sen jälkeen olivat hyviä, keikka oli hienosti rakennettu. Niinkuin itse sanoi niin tästä tulee rakkausilta, ensin vähän tutustutaan ja rakastutaan, ollaan lähellä ja sitten päädytään harrastamaan seksiä johonkin takahuoneeseen. Näin vapaasti käännettynä.
Ainoa oikeastaan mitä keikalta olisin vielä toivonut olisi ollut Geogia on my mind. Muutoin 9+!
Keikan lopetus oli huikea, viimeinen biisi oli jaettu kahteen osaan jossa lopussa toisella lavalla soi trumpetti ja kun hänen soolo loppui. Buble otti pois korvakuulokkeet ja mikin. Pyysi yleisöä olemaan hiljaa ja lauloi ilman mikkiä! Ja hartwall areena hiljeni ja kuunteli. Aivan mahtavan kuuloista settiä ja rohkea valinta.
Iso käsi keikasta ja suosittelen jos on mahdollista nähdä livenä. Bigband meininkiä hyvällä meiningillä ja erinomaisella laululla!

Talven huippujuttuja

Ai että kun olikin hienoa kun oltiin koko porukalla lauantaina pulkkailemassa. Kun kelikin oli hieman lauhtunut niin käytiin vähän laskemassa. Alkuun mietin että minkälaisia mäkiä voi Milan kanssa laskea mutta aina kun oli vauhtia niin neito vaan nauroi. Jotenkin itelle niin tärkeätä että pääsee ulos ja varsinkin päivänvalossa.

Kuvassa ollaan tulossa jo takaisinpäin. Ite olin kyllä varautunut jotenkin pikkusen kylmenpään kun oli päällä 3 paitaa + toppatakki. Mutta eipä se haittaa. Alla olevassa kollaasissa oltiin torstaina pikkusen kiertelemässä ihan vaan pihassa mutta silloin oli kyllä niin kylmä.

 

 

Kuvat on siis viime torstailta, olin taas jotenkin niin loppu kun tuli töistä mutta kyllä toi kyllä niin piristi. Pitäisi vaan aina lähtee samantien eikä jäädä kotio sohvalla hengaileen.

Mutta siis parhaita hetkiä! 



Lenkkeilystä ja muustakin liikunnasta

Nyt kun tuli nämä pakkaset niin pitää taas uudestaan miettiä miten sitä ulkoilisi talven. Oon nyt parina viime kesänä syttyny uudestaan lenkkeilyyn. Jotenkin kun käy kunnon lenkillä niin sen jälkeinen fiilis on kyllä niin hyvä. Olen tehnyt kesän alusta asti täydellistä soittolistaa juoksemiseen spotifyyn, tällä hetkellä taitaa olla n. 80 biisiä jotka on hyvä heittää shufflella päälle ja antaa mennä.
Mutta tosiaan nyt kun kelit on kylmemmät niin jäänyt lenkkeily ja ollaan vaan käyty vaunulenkeillä. Joskin toi alla oleva hölmö kuva vaimolleni on jo parin vkon takaa kun ei ollut lunta. En ollut aiemmin tajunnut ottaa kuulokkeita myös siihen mukaan. Kun neito nukkuu niin oon heittänyt ne korviin ja sama soittolista pyöriin.

Polte olisi kyllä kova lähteä tonne pakkaseenkin juokseen mutta ei ole vielä saanu aikaiseksi. Yhtenä vaihtoehtona olisi tietenkin mennä jonnekkin punttisalille juokseen tai soutaan.
Tuntuu että 1-2 krt vois vielä jotain tehdä vkossa, varsinkin loppuviikko menee liialti aina vaan sohvaperunana.

 

2013 - Mitä jäi käteen

Itselleni 2013 oli varmastikkin elämäni vuosi. Isoja asioita tapahtui ja tuntui että kaikki on niin tasapainossa kun vain voi olla.
Näin lomalla oli mukava muistella erilaisia juttuja ja laittaa muutama kuva mukaan. Idea tuli tästä facebookin vuosikatsauksesta, pitkästä aikaa hauska ja hyvä pieni lisä kyseisessä ohjelmassa.

Luonnollisesti vuoden alusta on hyvä lähteä; tammikuussa kävimme Tintin kanssa studio pellavassa kuvauttamassa meitä

Maha nyt ei Tintillä paljoa näkynyt mutta jännitys rupesi jo olemaan melko kova. Potkut tuntuivat jo läpi ja varsinkin itselle se oli erittäin iso juttu. Tuntui että vauva aina rauhottui kun laitoin käteni mahan päälle. 

Muutoksia tässä kohtaa oli jo paljon muutakin, olin vaihtanut marraskuussa työpaikkaa. Se oli itselleni todella iso riski koska tiesin että minun pitää onnistua että pärjäämme taloudellisesti. Onneksi luotin itseeni ja sain homman toimimaan. Kiitos tietysti myös esiemiehelleni ja työkavereilleni.

Matka ei tästä enään ollut pitkä kun elämääni tuli Mila ja muutti kaiken. Ajattelin paljon että tottakai se tulee muuttamaan paljoa mutta se muutti elämässäni kaiken. En päiväkään tai hetkeäkään vaihtaisi siitä että saan olla hänen kanssaan ja katsoa niin nopeaa kasvua. Mikään yövalvominen ei tunnu enään siinä kohtaa kun Mila nauraa aamulla. Kaikkeen tottuu, jotenkin tuntui että hyvinkin nopeasti. Itseasiassa minusta tuntui vasta marraskuussa että nyt olen jo aika puhki mutta sitten kun sai taas levätä niin on kuin uusi mies. Saati sitten näin lomalla, olen nukkunut yhtenä aamuna 11 asti. En muista että olisin ollut näin virtaa täynnä hetkeen.

Muistan tuon kuvan kyllä niin hyvin. Ensimmäinen kerta kun sain istua rauhassa Milan kanssa ja katsoa häntä. Tuntui että hän oli niin pieni ja hauras. Kaunis.

Uskomaton hetki. En ikinä unohda tuota fiilistä.

Onneksi pystyin myös tukemaan Tinttiä tuona päivänä, se oli valtavan raskasta hänelle. Oli mahtava kokea se yhdessä. 

Pari kuukautta meni kyllä niin opetellessa ja sitähän se on vieläkin. Upeaa aikaa ja eihän siitä kauaa mennyt kun mentiin naimisiin. Olimme päättäneet että jos kaikki synnytyksessä hyvin niin aikaistetaan syksyn juhlia. 

Päivä oli upea ja ikimuistoinen, meidän näköinen. 

Sain vierelleni maailman kauneimman ja ihanimman naisen. 

Kävimme kesällä myös kööpenhaminassa juhlistamassa häitä ja tietysti lomailemassa. Jännää oli Milan kanssa ensimmäinen matka. Kaikki meni kuitenkin todella hienosti.

Kesällä itselleni tärkeä juttu oli tietysti päästä pelaamaan beach-volleytä. Kesän oma kohokohta oli tietysti velaatta beach ja kaiman kanssa pystyimme voittamaan toista kertaa peräkkäinen kyseisen turnauksen. 

Vuoteen mahtui myös syksyltä Pinkin keikka, mikä oli todella mukava piristys arkeen. Muutoinkin oli todella hienoa että jaksoimme käydä silloin tällöin virkistäytymässä kaksinkin tai isommalla porukalla. Alla vielä kuva myös helvetinkolun reisusta jonka sukulaiset järjestivät. Mukavia hetkiä. 

Väliinhän tietenkin mahtui myös ensimmäinen isänpäivä, joka oli itselleni niin hieno päivä. Aamupala sänkyyn ja Tintti & Mila viereen.

Joulu tietenkin kruunasi koko vuoden. Kiersimme usean paikan mutta jokaisessa oli niin joulun tuntua että nautin. On niin iso rikkaus että on iso suku ja kaikki hyvissä väleissä.

Kuvassa ollaan matkalla pukin syliin :)

Vuosi oli mahtava, tuntui että tosiaan kaikki on hyvässä tasapainossa. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia ilon hetkiä. Kiitos kaikille!