Jotenkin tuntuu että kuukaudet oikein vilistää. Varsinkin kun katsoo taaksepäin niin huomaa että huhhuh, mihin se kesä meni.
Nyt pihalla on lunta ja taas uusi aika odottaa. On ollu kyllä kiva katsoa viime vuoden kuvia Milan kanssa kun laskettiin mäkeä yms. Nyt sitten Maxin kanssa samoja kuvioita ja Mila on vuoden vanhempi niin leikit siellä taas erilaisia.
Joskin talvi taisi yllättää prinsessan kyllä täysin. Aamulla lähdin viemään häntä päiväkotiin ja kun puettiin vaatteita hän oli tosi innoissaan että lunta, lunta. No sitten kun mentiin ulos ja laskin hänet maahan. Niin pieni hämmennys ja itku. Siinä sitten koitin selittää että täähän on vaan hauska juttu että lunta niin ei. Itkua vaan. No sitten kannoin sitten prinsessan päiväkotiin. Soittelin sitten päivällä että miten päivä oli mennyt päiväkodissa ja muuta niin Mila ei ollut suostunut olemaan ulkona ollenkaan ja takaisin tullessa ei kävellyt yhtään kotio. Et jos muualla talvi yllättää autoilijat niin meillä talvi yllätti 1,5 vuotiaan täysin.
Nopeasti on sekin muuttunut että Max ei enään saa mitään raivokohtauksia illalla vaan illat ovat menneet ihan mukavasti. Yöt edelleen katkonaisia ja se on itselle kyllä ollut vaikeata, jotenkin tuntuu että on niin kroonisen väsynyt koko ajan. Tietysti siinäkin voi olla jotain että kahtena perjantaina tuli käytyä vähän ulkonakin niin heti huomasi kun aamulla arki alkaa aina ennen ysiä että velkaa vähän jäi. Mutta toisaalta välillä pitää lähteä.
Alla itseasiassa kuva siitä toisesta lauantaista kun makoilin Maxin vieressä. Vähän ois iskällä silmäpussia :D
Nyt pihalla on lunta ja taas uusi aika odottaa. On ollu kyllä kiva katsoa viime vuoden kuvia Milan kanssa kun laskettiin mäkeä yms. Nyt sitten Maxin kanssa samoja kuvioita ja Mila on vuoden vanhempi niin leikit siellä taas erilaisia.
Joskin talvi taisi yllättää prinsessan kyllä täysin. Aamulla lähdin viemään häntä päiväkotiin ja kun puettiin vaatteita hän oli tosi innoissaan että lunta, lunta. No sitten kun mentiin ulos ja laskin hänet maahan. Niin pieni hämmennys ja itku. Siinä sitten koitin selittää että täähän on vaan hauska juttu että lunta niin ei. Itkua vaan. No sitten kannoin sitten prinsessan päiväkotiin. Soittelin sitten päivällä että miten päivä oli mennyt päiväkodissa ja muuta niin Mila ei ollut suostunut olemaan ulkona ollenkaan ja takaisin tullessa ei kävellyt yhtään kotio. Et jos muualla talvi yllättää autoilijat niin meillä talvi yllätti 1,5 vuotiaan täysin.
Nopeasti on sekin muuttunut että Max ei enään saa mitään raivokohtauksia illalla vaan illat ovat menneet ihan mukavasti. Yöt edelleen katkonaisia ja se on itselle kyllä ollut vaikeata, jotenkin tuntuu että on niin kroonisen väsynyt koko ajan. Tietysti siinäkin voi olla jotain että kahtena perjantaina tuli käytyä vähän ulkonakin niin heti huomasi kun aamulla arki alkaa aina ennen ysiä että velkaa vähän jäi. Mutta toisaalta välillä pitää lähteä.
Alla itseasiassa kuva siitä toisesta lauantaista kun makoilin Maxin vieressä. Vähän ois iskällä silmäpussia :D
No kun tuota kuvaa katsoo niin onhan tässä toisaalta kaikki aika hyvin.
