Loppui ne pitkätkin lomat ja taas arki päällänsä. Jälkeenpäin ajateltuna tietenkin meni liian nopeasti ja tuntui että ehtikö siinä tekemään mitään.
Max ja Tintti kävi Tammisaaressa unikoulussa ja seuraavassa ajatuksia sieltä;
Hyvinä puolina oli heti alkuun se että molemmat tulivat hyvin levänneenä takaisin. Kokemus oli ollut todella hyvä ja palkitseva. Alkuun sieltä saamilla vinkeillä yöt menivät ihan hienosti, muistaakseni taisi olla yksi yö missä poika nukkui heräämäti 23-06 eli koko yön. Joskin näitä öitä taisi olla vain yksi tai maksimissaan kaksi. Mutta selkeästi meni eteenpäin eli usein Max oppi itse nukahtamaan yöllä hetken itkettyään.
No nälkähän siinä kasvoi syödessä eli kun lapset nukkuivat edes vähän paremmin niin itse jäin jotenkin siihen ajatukseen kiinni että kesälomalla saa ladata akkuja, nukkua pitkään yms. En kyllä tiedä mistä tälläinen harhaluulo on vieläkin päähän jäänyt mutta tämän korjaamiseen meni näin jälkikäteen turhan paljon aikaa.
Oikeastaan jokainen päivä alkoi 5.30-6 välisenä aikana ja kun olimme molemmat heräilleet lasten kanssa niin ennenkuin olimme toistemme kurkussa kiinni teimme pienen järjestelyn. Otimme siten että kaksi aamua toinen heräsi lasten kanssa leikkimään ja toinen sai nukkua n. 8 asti tai siten että ysiltä piti olla ulkona lasten kanssa että toinen sai jäädä nukkumaan. Tämä järjestely toimi itselle todella hyvin ja tuntui että kun oli aamulla noussut niin tuntui mukavalta että tiesi pääsevänsä ysiltä nukkuun. Myös silloin kuin ysiltä piti olla ulkona oli hyvä koska päivä lähti kivasti heti käyntiin.
Itse hain aina rattaat ja vaihdeltiin aina leikkipuistoa mihin mentiin. Oli kiva että sai vähän käveltyä heti aamusta ja touhuilta lasten kanssa.
Jos ei olisi ollut kesälomaa että pystyi joskus nukkumaan myös päiväunia niin en kyl tiedä minkälainen zombi olisi nyt. Lomalla parasta oli että sai olla koko ajan perheen kanssa mutta myös miinuksena oli se että olimme ihan koko ajan perheen kanssa. Itse olin vielä sopivasti rikkonut itseäni jalkapallossa niin ei pystynyt paljoa liikkumaan. Yleensä olen koko kesän pelannut beachia mutta nyt elokuun puolessa välissä olen kaksi kertaa käynyt ulkona pelaamassa. Urheilu on itselle sitä mikä pitää pään tyhjänä. Myös väsymys tuo sitä että on kireämpi ja sanoo turhista asioista kaikkea. Kaipaan kuitenkin jonkin verran omaa aikaa ja välillä sitä on vaikeampi toteuttaa. Myös se että olen huono sanomaan asiasta ei yhtään sitä helpota.
Joskin oli myös paljon todella kivoja juttuja mitä tehtiin; linnanmäki, hotellissa yöpyminen, Virroilla mökillä oloa, paljon vierailuita eri paikkoihin, viikinsaarta yms.
Varsinkin viimeisellä viikolla kävimme Helsingissä missä näimme paljon tuttuja ja seikkailimme eri paikoissa oli highlight. Matkustaminen perheella on kyllä kivaa ja sitä tulemme kyllä jatkossa tekemään vielä enemmänkin.
Nyt kun tilanne on taas ollut sitä että Max heräilee usein ja viime yönä Milakin oli muutaman tunnin hereillä niin tuntuu että väsy painaa. Toivottavasti ikä tekee tehtävänsä ja pikkuhiljaa öistä tulee parempia. Kello on puoli yhdeksän ja Mila herätti pikkuveljen eli ainakin seuraavat tunnit tulee olemaan taas todella kivoja.
Onneksi kohta lähdemme taas pikku akkujen lataukselle niihin maisemiin missä tapasimme Tintin kanssa. Odotan niin sitä.
No mutta vielä loppuun ettei totuus unohtuisi, päivääkään en vaihtaisin pois ehkä jonkun yön :)
Pari päivää sitten Mila tuli halaamaan ja sanoi minulle että " rakastan sinua, olet ihana". Halasi vielä päälle niin taisi siinä kyynel itseltä tulla.
Parhaita hetkiä
Max ja Tintti kävi Tammisaaressa unikoulussa ja seuraavassa ajatuksia sieltä;
Hyvinä puolina oli heti alkuun se että molemmat tulivat hyvin levänneenä takaisin. Kokemus oli ollut todella hyvä ja palkitseva. Alkuun sieltä saamilla vinkeillä yöt menivät ihan hienosti, muistaakseni taisi olla yksi yö missä poika nukkui heräämäti 23-06 eli koko yön. Joskin näitä öitä taisi olla vain yksi tai maksimissaan kaksi. Mutta selkeästi meni eteenpäin eli usein Max oppi itse nukahtamaan yöllä hetken itkettyään.
No nälkähän siinä kasvoi syödessä eli kun lapset nukkuivat edes vähän paremmin niin itse jäin jotenkin siihen ajatukseen kiinni että kesälomalla saa ladata akkuja, nukkua pitkään yms. En kyllä tiedä mistä tälläinen harhaluulo on vieläkin päähän jäänyt mutta tämän korjaamiseen meni näin jälkikäteen turhan paljon aikaa.
Oikeastaan jokainen päivä alkoi 5.30-6 välisenä aikana ja kun olimme molemmat heräilleet lasten kanssa niin ennenkuin olimme toistemme kurkussa kiinni teimme pienen järjestelyn. Otimme siten että kaksi aamua toinen heräsi lasten kanssa leikkimään ja toinen sai nukkua n. 8 asti tai siten että ysiltä piti olla ulkona lasten kanssa että toinen sai jäädä nukkumaan. Tämä järjestely toimi itselle todella hyvin ja tuntui että kun oli aamulla noussut niin tuntui mukavalta että tiesi pääsevänsä ysiltä nukkuun. Myös silloin kuin ysiltä piti olla ulkona oli hyvä koska päivä lähti kivasti heti käyntiin.
Itse hain aina rattaat ja vaihdeltiin aina leikkipuistoa mihin mentiin. Oli kiva että sai vähän käveltyä heti aamusta ja touhuilta lasten kanssa.
Jos ei olisi ollut kesälomaa että pystyi joskus nukkumaan myös päiväunia niin en kyl tiedä minkälainen zombi olisi nyt. Lomalla parasta oli että sai olla koko ajan perheen kanssa mutta myös miinuksena oli se että olimme ihan koko ajan perheen kanssa. Itse olin vielä sopivasti rikkonut itseäni jalkapallossa niin ei pystynyt paljoa liikkumaan. Yleensä olen koko kesän pelannut beachia mutta nyt elokuun puolessa välissä olen kaksi kertaa käynyt ulkona pelaamassa. Urheilu on itselle sitä mikä pitää pään tyhjänä. Myös väsymys tuo sitä että on kireämpi ja sanoo turhista asioista kaikkea. Kaipaan kuitenkin jonkin verran omaa aikaa ja välillä sitä on vaikeampi toteuttaa. Myös se että olen huono sanomaan asiasta ei yhtään sitä helpota.
Joskin oli myös paljon todella kivoja juttuja mitä tehtiin; linnanmäki, hotellissa yöpyminen, Virroilla mökillä oloa, paljon vierailuita eri paikkoihin, viikinsaarta yms.
Varsinkin viimeisellä viikolla kävimme Helsingissä missä näimme paljon tuttuja ja seikkailimme eri paikoissa oli highlight. Matkustaminen perheella on kyllä kivaa ja sitä tulemme kyllä jatkossa tekemään vielä enemmänkin.
Nyt kun tilanne on taas ollut sitä että Max heräilee usein ja viime yönä Milakin oli muutaman tunnin hereillä niin tuntuu että väsy painaa. Toivottavasti ikä tekee tehtävänsä ja pikkuhiljaa öistä tulee parempia. Kello on puoli yhdeksän ja Mila herätti pikkuveljen eli ainakin seuraavat tunnit tulee olemaan taas todella kivoja.
Onneksi kohta lähdemme taas pikku akkujen lataukselle niihin maisemiin missä tapasimme Tintin kanssa. Odotan niin sitä.
No mutta vielä loppuun ettei totuus unohtuisi, päivääkään en vaihtaisin pois ehkä jonkun yön :)
Pari päivää sitten Mila tuli halaamaan ja sanoi minulle että " rakastan sinua, olet ihana". Halasi vielä päälle niin taisi siinä kyynel itseltä tulla.
Parhaita hetkiä
