Unikoulu

Viime perjantaina saimme viestin Tammisaaresta että Max sai peruutuspaikan sairaalasta ja pääsee unikouluun seuraavana maanantaina.

Kohta tarkemmin siitä että mitä siellä tehdään mutta nyt on ollut hyvää aikaa myös miettiä miten tähän päädyttiin.
Viime kuukausien aikana ollaan molemmat Tintin kanssa väsytty. Tintti vielä huomattavasti enemmän, jotenkin pitkän aikaa hän jaksoi ja nyt kun katsoo taaksepäin niin olisi pitänyt itse jo aiemmin ottaa reilusti myös omaa aikaa ja antaa hänelle. Oli monta aamua itsellä kun mietin että pitäisikö minun jäädä kotio kun katsoin kuinka zombina hän hoitaa lapsia. Joskin olen aivan varma että kaikki on lapsilla ollut hyvin mutta Tintin palautuminen tulee varmasti jonkin aikaa kestämään. Käytiin viime lauantaina hotellissa nukkumassa yksi yö ja illalla siinä puhumassa että minkälainen on Maxin ensimmäinen vuosi ollut. Jotenkin tässä menee niin sumussa ettei siihen nukkumattomuuteen keskity oikeastaan vasta sitten kun jo liian pitkällä.
Perusilta pojalla on sitä että menee n.puol ysi nukkuun omaan sänkyyn. Herää sieltä 5-10 kertaa yhteentoista mennessä jolloin yleensä mennään sitten nukkumaan. Yleensä koitetaan ensin nukkua ilman Maxia mutta parin herätyksen jälkeen tulee viereen. Siinä sitten heräilee 3-15 kertaa yön aikana, välillä on pitkiä aikoja hereillä ja välillä vähän lyhyempää. Itselle tämä ei ole niin tuntunut koska nukun huomattavasti paremmin ja hän on rauhoittunut myös helpommin äitinsä sylissä.
Jotenkin ollaan ajateltu vain että se menee ohi ja yksi ilta kun puhuttiin niin Tintti sai sanottua siitä että hän on ihan loppu. En tiedä miksi itsellä on mennyt se niin pahasti ohi ja keskittyminen on ollut omiin asioihin sekä siihen että annan lapsille töiden jälkeen niin paljon omaa aikaa. Ilta on mennyt itsellä melko lailla sohvaperunana. Hyvin kuvaavaa on se että Tintti ei muista oikeastaan yhtään kertaa että Max olisi nukkunut 3h pidempää pätkää. Niin siis yksi ilta katsottiin mitä vaihtoehtoja olisi niin Tammisaaren sairaala on Suomessa ainoa mikä tarjoaa vielä unikoulua. Sinne on mahdollista päästä vain lähetteellä ja yhden viikon aikana he ottavat 3 lasta + vanhempaa kerrallaan. Sairaalassa ollaan ma-to ja päivät vietetään normaalia eloa kun taas yöt hoitajat kirjaavat heräämiset ylös. Ensimmäisenä yönä menevät paikanpäälle ja rauhoittelevat. Toisena yönä sitten sama juttu mutta lapsi saa opetella itse nukahtamaan ja kolmantena toivottavasti ei paljoa enään heräilisi.

Nyt on tosiaan mennyt 2 päivää ja yötä. Viesti on ollut hyvin lupaava, ensimmäisenä yönä taisi olla 8 heräämistä ja yksi oikein kunnon raivokohtaus. Toisena yönä 6 heräämistä mutta jokaisella kerralla itse nukahti. Sormet on kyynerpäitä myöten ristissä että ensi yö jatkaa samaa settiä.

Vielä siitä että miten tuonne tosiaan päästiin. Jos jossain kävi tuuri niin tuossa. Alkuun he ilmoittivat että syyskuussa on seuraava mahdollinen vapaa aika. Tämä oli kyllä tosi iso isku kun toiveissa on ollut (ja mitä ollaan luettu) niin Tammisaaren paikan pitäisi olla todella hyvä. No mietittiin myös yksityistä henkilöä joka auttaisi mutta sitten tosiaan saatiin vielä peruutuspaikka.

Linkin takaa lyötyy paikasta vielä lisää http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/lansi-uudenmaan-sairaala/osastot/nala-osasto/Sivut/Unikoulu.aspx

Vielä muutama sana siitä minkälaista itselle on ollut nukkumattomuus ja se että Max itkee yöt.
Prinsessa Mila oli kaikin puolin niin erilainen ja helpompi. En tiedä johtuiko siitä vai mistä mutta häneen tuli heti todella vahva side. Maxin kanssa on jo alusta saakka ollut niin paljon vaikeampaa kun ensimmäiset kuukaudet hän vain itki. Oli monia kertoja kun mietin että kun ei rauhoitu millään että ei tässä ole mitään järjeä. Tuntui aina siltä että hän vie kaiken ajan siitä pois kun voisin olla Milan kanssa. Tämä oli silloin kun Tintillä oli vielä energiaa käydä yliopistolla. Oikeastaan nyt viime kuukausina olen saanut muodostettua sidettä ja en enään pelkää öitä niin kuin ennen. Tai no pelkää mutta jonkin aikaa oli sellainen fiilis että ei huvita mennä nukkumaan. Sitten kun Max ei yöllä tosiaan rauhoitu minun sylissä niin on sitä parempiakin fiiliksiä ollut asiasta.

Mutta siis toivottavasti kohta paranee ja huomenna 6 vkon kesälomatkin alkaa.

Juhlista perheen kera ja tietysti nukkumisesta

Meistä tuli Tintin kanssa viime sunnuntaina hyvien ystäviemme pojan kummeja. On mielettömän hieno kunnianosoitus että päästiin kunniatehtävään ja osallistumaan Joonas-pojan elämään. Jotenkin nyt koko tilaisuus tuntui erilaiselta kuin ennen; millään tavalla väheksymättä aiempia seremonioita tai kummilasteni tärkeyttä.
Tilaisuus alkoi kahdelta ja menimme paikanpäälle jo hyvissä ajoin että voimme jutella papin ja ystäviemme kanssa. Jo autossa Tintti sanoi että tuntuupa oudolta kun menimme ilman lapsia kun ehti juttelemaan ja saimme keskittyä toisiimme. Muutoinkin itse juhlassa oli tosi mukava kun sai täysin keskittyä siihen mitä pappi sanoi sekä mietiskellä niitä juttuja. Oli siis oikea ratkaisu mennä ilman lapsia siihen alkuun.
Joskin kun tilaisuus loppui ja isäni toi lapset paikalle niin alkoi tapahtumaan. Lapsemme ovat hyvin uteliaita ja vilkkaita. Oli hauska kun he olivat olleet ehkä 10min paikanpäälla kun alkoivat ryömiä pöytien alla ja juosta ympäriinsä. Meillä meni jako siten että toinen joi kahvia ja toinen leikki. Toisaalta mietin että olisipa kiva että oltaisi istuttu porukalla ja juotu kahvit mutta taas toisaalta on ilo että lapset menevät. Tykkään siitä joka päivä että voin leikkiä ja heittäytyä touhuihin mukaan. Tänäänkin kun illalla rakenneltiin leegoista kaikkea niin Milalla on ollut nyt paljon uimahalli ja uiminen mielessä niin ensin tietenkin tehtiin uimahalli. Toisena oli sitten hoplop ja sillä sitten leikittiin niin että lapsina olivat hello kitty legot ja muumit :)
Alta löytyy myös kuva ristiäisistä, mikä kertoo jo että ei saatu sitten yhteenkään kuvaan että kaikki suurinpiirtein katsoisi kameraan.
Mutta siis vielä juhlista oli jälkeenpäin kun ajattelin niin olimme ensimmäistä kertaa tuollain perheenä että Max ei ollut ihan vauva. Tuntui jo siltä että olemme tosiaan perhe ja nautimme koko hommasta. Kun lähdimme pois niin kävimme vielä drive-inistä hakemassa kahvit ja jäätelöt, sitten vain ajelimme. Oli todella hienoa. Odottaa kyllä kesälomaa niin paljon että voimme vaan tehdä tuollaisia retkiä eri paikkoihin porukalla.

Mutta sitten vielä ne miinuspuolet. Maxin nukkuminen tai nukkumatta jättäminen. Nyt meillä tuli jonkinmoinen väsymysmittari täyteen kun olimme ensimmäistä kertaa molemmat aivan loppu. Olen jo pitkään tietenkin nähnyt sen Tintistä, koska hän on hoitanut yöheräämisiä käytännössä koko ajan. Nyt kun itsekkin sitten osallistuin niihin niin valuin niin nopeasti kyllä zombimoodiin. Kun Tintti keräsi tietoa lääkäriä varten Maxin heräämisistä niin olihan se kyllä surullista luettavaa, parhaana yönä taisi olla 3-4 ja huonoinpana taisi olla 13 heräämistä. Pisimmillään 3h putkeen. Ei tässä ole kyllä mitään järkeä. No nyt testataan refluksia ja jos siitä löytyisi apua.
Jotenkin on koko ajan ajatellut että se paranee mutta kun miettii taaksepäin niin ei ole kun hetkittäin. Vielä enemmän onneksi on kohta kesäloma mutta enemmän silti toivoo että ne yöunet löytyisivät.

Hauska kuva, meidän perhe