Niin siis tuntuu että päässähän pyörii vain ainoastaan lapsiin liittyvät jutut tai jotenkin niihin liitännäiset. Joskin tuntuu että olen saanut itsestäni töissä enemmän irti lasten tulon jälkeen. Tuntuu että keskittyminen on ollut parempaa ja vaikka onkin väsyttänyt niin en ole antanut sen haitata työntekoa.
Ajattelin että kerronpa muutaman asian kun nämä vielä muistan että voi joskus vaikka näyttää lapsille että millaista on ollut kun olitte ihan pieniä. Meillä tuli ensimmäistä kertaa oikeastaan kahteen vuoteen tilanne missä kaikki olimme vuorotelleen kipeinä. Se oli kyllä äärettömän kuluttavaa ja vielä kun tautina oli aina niin mukava oksennustauti + kuume. Pesukoneesta tuli entistä tärkeämpi kapine ja onneksi meitä vanhempia on kaksi hoitamassa niin saimme nukkua vuorotellen. Muutenkin on todella tärkeää itsekkin ottaa se askel ja nousta viikonloppuisin aikaisin että toinen saa levätä.
Itse taudin alkaminen jäi itselle hyvin mieleen kun oli viikonloppu ja Tintti oli mennyt jo nukkumaan. Katsoin vielä jotain netflixin sarjaa ja juuri kun olin menossa nukkumaan kuulin kun prinsessamme valitteli sängystä oudolla äänellä. Kun menin sitten paikanpäälle niin koko sänky ja tyttö oli aivan täynnä oksennusta. Siinä sai kerätä omiakin ajatuksia hitusen ennenkuin heti toimi. Joskin itse olen aina ollut hyvä tuollaisissa tilanteissa missä pitää vain toimia eikä jäädä miettimään. Nuorempana äitini kanssa kun näitä tuli silloin tällöin vastaan.
Sitten kun sain kaikki siivottua ja neiti meni sänkyyn Tintin kanssa niin jäin miettimään sänkyyn tapahtunutta niin kyllä siinä silmät kostui. Tuntui jotenkin niin pahalta nähdä kun toinen on aivan voimaton ja huonona. Vauva-aikana tilanne on jotenkin erilainen koska silloin vauva on täysin riippuvainen vanhemmista mutta nyt kun ikää on vähän enemmän niin tilanne on eri.
Siitä tietenkin selvittiin ja seuraavaksi tulikin pojalle tauti. Silloin se oksentaminen lähinnä nauratti mutta kun vaimo sairastui niin tuli seuraava mietintä. Siis siitä että mitä jos hänen kunto on niin huono että ei voi hoitaa lapsia. Tästä selvittiin yhdellä etäpäivällä ja lyhyemmällä päivällä.
Itse sainkin viimeisenä ja silloin sen huomasi että kotona näiden ihanien lapsien kanssa on kyllä vaikea levätä. Eivät he ymmärrä että isällä on huono olo ja ei meidän pienessä kolmiossa pääse sellaiseen paikkaan missä voisi olla rauhassa.
Eniten kuitenkin vaivaa sairastumisissa on unen puute. Kun poika ei nuku muutenkaan hyvin öitä niin sitten kun on vielä kipeänä niin tilanne on vielä pahempi.
Huomattiin molemmat jossain kohtaa vaimon kanssa että olemme todella puhki. Unen puute vie energian niin paljon muualtakin; ei jaksa harrastaa saati sitten illalla keskustella oikein mistään muustakaan. Itse huomaa kun jää reenejä väliin niin tulee kärkkäämpi ja turhautuneempi oikeastaan kaikkeen. Nyt kun tervehty ja pääsi juoksemaan niin olo on heti paljon parempi.
Joskin sitä herkkua kesti vain pari pv kun viime yönä taas palattiin huonoihin yöhin. Max meni nukkumaan ysin aikoihin ja heräili puolen tunnin välein 12 asti. Siitä sitten tunnin välein neljään asti ja silloin oikeastaan saikin oikein kunnon itkupotkuraivarit ja oli 1,5 h hereillä. Kun vaimon kanssa viiden aikaan puhuttiin että jommankumman on pakko nukkua hetki niin ei kylläkään naurattanut. No itse sain jäädä nukkumaan ja Tintti jäi nukuttamaan poikaa. Siinä kun prinsessa tuli puol kaheksan herättämään niin olin kyllä ihan loppu. Onneksi sain itsestäni irti että lähdettiin ulos, siinä pari tuntia kun oltiin ulkona niin vähän edes sai itseä hereille. Päivällä sitten nukuinkin lasten kanssa samaan aikaan 1,5 h niin jäi kaikki omat urheilut väliin.
Kyllä tämä tietenkin tästä paranee ajan myötä mutta nyt nää vie kyllä mehuja. Mutta siis ettei totuus unohtuisi niin ei näitä päiviä vaihtaisi ikinä mihinkään. Alla kuva viime perjantailta kun tulin töistä kotio niin onhan se mahtava nähdä tuollaisia ilmeitä heti. Kyllä siinä työt ja väsymys nopeasti unohduu.
Silti kun huomenna on hääpäivä ja ens vkonloppuna menemme kaksin syömään niin kyllä niitä melkoisesti odottaa.
Ajattelin että kerronpa muutaman asian kun nämä vielä muistan että voi joskus vaikka näyttää lapsille että millaista on ollut kun olitte ihan pieniä. Meillä tuli ensimmäistä kertaa oikeastaan kahteen vuoteen tilanne missä kaikki olimme vuorotelleen kipeinä. Se oli kyllä äärettömän kuluttavaa ja vielä kun tautina oli aina niin mukava oksennustauti + kuume. Pesukoneesta tuli entistä tärkeämpi kapine ja onneksi meitä vanhempia on kaksi hoitamassa niin saimme nukkua vuorotellen. Muutenkin on todella tärkeää itsekkin ottaa se askel ja nousta viikonloppuisin aikaisin että toinen saa levätä.
Itse taudin alkaminen jäi itselle hyvin mieleen kun oli viikonloppu ja Tintti oli mennyt jo nukkumaan. Katsoin vielä jotain netflixin sarjaa ja juuri kun olin menossa nukkumaan kuulin kun prinsessamme valitteli sängystä oudolla äänellä. Kun menin sitten paikanpäälle niin koko sänky ja tyttö oli aivan täynnä oksennusta. Siinä sai kerätä omiakin ajatuksia hitusen ennenkuin heti toimi. Joskin itse olen aina ollut hyvä tuollaisissa tilanteissa missä pitää vain toimia eikä jäädä miettimään. Nuorempana äitini kanssa kun näitä tuli silloin tällöin vastaan.
Sitten kun sain kaikki siivottua ja neiti meni sänkyyn Tintin kanssa niin jäin miettimään sänkyyn tapahtunutta niin kyllä siinä silmät kostui. Tuntui jotenkin niin pahalta nähdä kun toinen on aivan voimaton ja huonona. Vauva-aikana tilanne on jotenkin erilainen koska silloin vauva on täysin riippuvainen vanhemmista mutta nyt kun ikää on vähän enemmän niin tilanne on eri.
Siitä tietenkin selvittiin ja seuraavaksi tulikin pojalle tauti. Silloin se oksentaminen lähinnä nauratti mutta kun vaimo sairastui niin tuli seuraava mietintä. Siis siitä että mitä jos hänen kunto on niin huono että ei voi hoitaa lapsia. Tästä selvittiin yhdellä etäpäivällä ja lyhyemmällä päivällä.
Itse sainkin viimeisenä ja silloin sen huomasi että kotona näiden ihanien lapsien kanssa on kyllä vaikea levätä. Eivät he ymmärrä että isällä on huono olo ja ei meidän pienessä kolmiossa pääse sellaiseen paikkaan missä voisi olla rauhassa.
Eniten kuitenkin vaivaa sairastumisissa on unen puute. Kun poika ei nuku muutenkaan hyvin öitä niin sitten kun on vielä kipeänä niin tilanne on vielä pahempi.
Huomattiin molemmat jossain kohtaa vaimon kanssa että olemme todella puhki. Unen puute vie energian niin paljon muualtakin; ei jaksa harrastaa saati sitten illalla keskustella oikein mistään muustakaan. Itse huomaa kun jää reenejä väliin niin tulee kärkkäämpi ja turhautuneempi oikeastaan kaikkeen. Nyt kun tervehty ja pääsi juoksemaan niin olo on heti paljon parempi.
Joskin sitä herkkua kesti vain pari pv kun viime yönä taas palattiin huonoihin yöhin. Max meni nukkumaan ysin aikoihin ja heräili puolen tunnin välein 12 asti. Siitä sitten tunnin välein neljään asti ja silloin oikeastaan saikin oikein kunnon itkupotkuraivarit ja oli 1,5 h hereillä. Kun vaimon kanssa viiden aikaan puhuttiin että jommankumman on pakko nukkua hetki niin ei kylläkään naurattanut. No itse sain jäädä nukkumaan ja Tintti jäi nukuttamaan poikaa. Siinä kun prinsessa tuli puol kaheksan herättämään niin olin kyllä ihan loppu. Onneksi sain itsestäni irti että lähdettiin ulos, siinä pari tuntia kun oltiin ulkona niin vähän edes sai itseä hereille. Päivällä sitten nukuinkin lasten kanssa samaan aikaan 1,5 h niin jäi kaikki omat urheilut väliin.
Kyllä tämä tietenkin tästä paranee ajan myötä mutta nyt nää vie kyllä mehuja. Mutta siis ettei totuus unohtuisi niin ei näitä päiviä vaihtaisi ikinä mihinkään. Alla kuva viime perjantailta kun tulin töistä kotio niin onhan se mahtava nähdä tuollaisia ilmeitä heti. Kyllä siinä työt ja väsymys nopeasti unohduu.
Silti kun huomenna on hääpäivä ja ens vkonloppuna menemme kaksin syömään niin kyllä niitä melkoisesti odottaa.
