Back to work eli arki

Töihin on palattu huikean 8 vkon loman jälkeen, joskin ensimmäinen viikko tuli vielä käytyä töissä eli periaatteessa 7 viikkoa. Oli kyllä niin hieno kesä, kaikin puolin. Rankka mutta kuitenkin niin palkitseva.
Töissä kun kyselivät että mitä teitte kesällä niin kun rupesi miettimään niin oikeastaan voi sanoa että vietettiin koko kesä perheen yhdessäoloon. Käytiin paljon eri paikoissa vierailuilla ja oltiin oikeastaan koko ajan yhdessä. Alkuun rytmeihin kesti tottua (aamuheräämiset, syömiset, päiväunet yms.) mutta kun siihen pääsi kiinni niin tuntui että päivät lähtivät ihan eri tavalla käyntiin. Mahtavaa itselle oli näin jälkeenpäin että kuinka sain Milaan vielä aivan erityisen yhteyden. Kruununa ne muutamat sanat vielä ihan kesäloman lopussa ja edelleen kun tulen kotio niin tuntuu mahtavalta kuulla se.. isi.
Nyt huomaa kun on ollut töissä että kuinka pieni hetki on viettää molempien kanssa illalla ja varsinkin jos on jokin harrastus niin aika jää todella lyhyeksi. Viikonloput pitää kyllä pyhittää sitten perheelle.

Vkonloppuna oli ristiäiset ja onneksi poika on jo parantunut huomattavasti. Nyt on menty jo varmaan viikko että ei ole ollut sellaista hysteeristä itkua ruuan jälkeen. Tuntui muutenkin että kun olo parani niin Max oppi myös hymyilemään. Nyt hymyjä tulee jo paljon.
Itsellä tuntuu vain että prinsessa vie niin paljon energiaa ja haluaakin olla hetket niin tiiviisti niin ei tule niin paljoa illalla oltua pojan kanssa. Eiköhän se siitä muutu kun hän vähän kasvaa.

Isoja muutoksia on myös arjessa prinsessan alkava päiväkoti. Olin tällä viikolla saattamassa Milaa tutustumiskäynnille päiväkotiin tai siis oltiin koko porukalla siellä. Ensin hän halusi olla koko ajan sylissä mutta nopeasti se muuttui, huomasin 15min jälkeen että ei Mila edes huomaa jos lähden. Eli alku meni paremmin kuin hyvin. Lähdin siitä töihin niin jotenkin matkalla tuli haikea olo siitä että onko ihan pieni tyttö taas jo kasvamassa isoksi. Vaimo kertoi että kun he lähtivät niin Mila olisi vielä halunnut jäädä niin hyvähän se oli että viihtyy.

Muutama sana vielä töistäkin. On ollut todella helppo palata takaisin, jotenkin tuntui että oli tarpeeksi kauan pois ja sai pään tyhjäksi. Nyt on virtaa tehdä siellä hyvin töitä ja tuntuu että nyt on erinomainen tasapaino molemmille asioille. On hyvä porukka tehdä töitä ja kun samana päivänä kun palasin töihin oli konttorin muutto. Siitä tuli hyvä uusi alku uusille kuvioille.

Kaikki siis hyvässä balanssissa.. joskin nukkua voisi joskus enemmän :)

Kuva vielä kesältä, taisi olla viimeisä lomapäiviä kun Milan kanssa touhuiltiin pihalla.

Hyviä hetkiä..

Ensimmäinen kuukausi uuden tulokkaan kanssa

Huh, onpa ollut kuukausi. Onneksi on saanu olla lomalla, aivan älyttömän rankat kolme viikkoa takana. Uusi tulokas on voinut melkoisen huonosti ja itkenyt todella paljon, ja pitkään. Lääkäri epäili maitoallergiaa ja refluksia ja nyt on testauksessa 3 valmiste. Toivottavasti se auttaa ja päästään taas enemmän tutustumaan poikaan. Tai itse asiassa on se jo vähän auttanut kun pari päivää ollaan nukuttu ja nyt on jo huomattavasti parempi olo.
Mutta siis ne pari viikkoa meni kyllä niin sumussa ja on tosi vaikea keskittyä mihinkään kun on melkoisen väsynyt. Sitten ärsyttää todella paljon kun ei voi auttaa ja toinen vain itkee. Pahimmillaan yöt taisivat mennä vajaan tunnin välein heräsi ja itki taas 15min-tunti. Onneksi on todella hyvä tukiverkko mummuloista niin pystyttiin Milaa välillä viemään hoitoon. Ja käymään itekkin vähän muualla.

No ei se kuitenkaan pelkkää väsymystä ja huonoa oloa ole. On ollut kyllä itselle paras loma ikinä, olen saanut tutustua prinsessaan ja ollaan oltu koko porukalla tekemässä kaikkea kivaa. Tuntuu että olimme aiemminkin läheisiä mutta nyt vielä eri tasolla.
Niin ja olihan se mahtavaa eilen kuulla se isikin Milan suusta. Vaikka se melkoisesti suhisee mutta sieltä se mahtavasti tulee. Vaikka joskus tekisikin mieli nukkua (tai siis melkein aina) niin kun aamulla kuulee huudot prinsessalta niin siihen ilmeeseen kun oven avaa väsymyskin unohtuu.

Joskus kun juttelin työkaverin kanssa siitä että mitä odottaa eniten lapsilta. Esim. kävelyä, puhumista tai vastaavaa. Niin hän vastasi hyvin että jokainen ikä on se mistä pitää nauttia. Ja sen tosissaan on nyt pystynyt tekemään, on ollut todella palkitsevaa olla kaksin välillä Milan kanssa ulkona ja leikkiä. Antaa pieni hetki vaimolle olla vauvan kanssa ja vaan olla. Sitten se on meille sitä laatuaikaa. Ja sama toisinpäin, tänään olin ensimmäistä kertaa sitten ihan kaksin pojankin kanssa vähän pidempään niin oli kyllä hienoa. Pienestä se elämä lähtee ja on mahtava olla siinä seuraamassa.
Parhaita hetkiä.

Alla vielä pari suosikkikuvaani molempien lasten kanssa.