On taas menty vauhdilla että jos ehtisi hieman miettimään mitä on tapahtunut 1,5 kuukaudessa.
Huippua oli että sai viettää 2,5 viikkoa kotona ja nauttia ihan normaalista arjesta. Joskin loppiaisen jälkeen vaimo kyllä sanoi että nyt voisi herra mennä vaikka lenkille kun kotona olo vähän kiristeli.
No sitten mentiin ja taas olo oli parempi sen jälkeen. Tämä onkin se juttu mitä pitäisi aina muistaa, eli vaikka välillä vähän väsyttelisi niin silti saisi itsestään sen verran irti että tekisi jotain. Jos ei tee niin rupeaa harmittamaan ja sitten se purkautuu huonona mielenä.
No anyways, viikonloput on kyllä niitä hetkiä kun on kyl niin hienoa kun ehtii ulkoilemaan valoisalla ja muutenkin olla porukalla. Kyllähän sitä viikollakin voisi mutta silloin on kaikkea muuta menoa miltei aina.
Lasten kanssa touhuaminen on kyllä niin mielettömän hienoa. Nyt kun Mila osaa puhua ja leikit ovat selvästi kehittyneet niin saa nauraa kyllä joka päivä jutuille. Itsetekeminen on nyt hyvin vahvoilla eli kaikki pitää tehdä itse; vaatteet, syöminen yms. Toisaalta se on kyllä tosi hienoa ja kun ollaan ulkonakin oltu ja Mila haluaa kävellä niin kyllähän se sitten käveleekin ja jaksaa.
Maxikin oppi ryömimään eli kohta rupeaa kiirusta pitämään. Hauskan näköistä on kun leikitään lattialla niin herra tulee heti mukaan leikkeihin ja tarttuu kaikkeen mahdolliseen kiinni.
Nyt kun valkkailin muutaman kuvan tammikuulta niin melkoisen hyvä fiilis tuli. Siinä ne mun elämäni tärkeimmät ihmiset ovat.
Hyviä hetkiä..
Ja niin, kohtahan on ne prinsessan 2-vuotisjuhlatkin on, onpa mennyt aika kyllä todella nopeasti..
