Vuosikatsaus 2015

Kiva palata tälläin vuoden lopussa kuvien kautta siihen mitä oikein tapahtui.
Tänä vuonna ei tullut lisää lapsia, kahdessa on nyt vähäksi aikaa hyvin tekemistä. Ostettiin asunto, reissattiin pikkusen, käytiin keikoilla, Tintin kanssa laatuaikaa, jalkapallovammoja, harrastuksia ja paljon yhdessä tekemistä rakkaiden ihmisten kanssa.

Tintti aina sanoo että minulla on todella huono muisti etten meinaa muistaa edes parin kuukauden päähän niin onneksi on nää kuvat.

Alkuvuosi

Perusarkeen ja varsinkin viikonloppuisin on aina tosi hienoa käydä porukalla ulkoilemassa. Alla mukavia kuva perheestä.

Seuraava kuva onkin sitten mummulasta missä lasten on aina kiva viettää aikaa. Isä on aina tehnyt kaikenmaailman lumilinnoja ja liukumäkiä viimeisen päälle. Alla alkuvuoden kuva ja nytkin siellä odottaa seuraavan mäen perustat jo..

Maxin kanssa touhuilua

Välillä sitten tuli käytyä lenkeilläkin. Joskin aika laiskasti tuli juostua, aikaa olisi kyllä ollut mutta ei vaan sitten tullut lähdettyä. Futista ja muita tulikin sitten pelattua. Vähän jäljelmpänä niistä vielä.

 Kesä

Mun synttärilahja tänä vuonna oli kyllä moniosainen ja mahtava. Itse synttäripäivänä pääsin ajelemaan Lambolla. Ai että olikin mahtavaa ja olin kyllä niin innoissaan (niin kuin kuvakin vähän kertoo :D)

Toinen osa olikin sitten jos vois sanoa vieläkin huikeampi. Eli pääsin vetelemään pilkkuja Ilves - HJK pelin puoliajalla ilveksen veskarille. Siinä kyllä jännitys pääsi puseroon ja pilkut olivat onnettomia mutta olihan se nyt mahtavaa. Tammelan stadion oli täynnä ja Tintti oli pyytänyt läheisiä paikalle. Lapset oli myöskin aivan innoissaan. Tää oli mulle kyllä kesän kohokohta. Ja tietysti myös olen saanut useasti kuulla niistä pilkuista myös eri yhteyksissä.. :D

Hoplop ja leikkipuistot ylipäätänsä on tullut kyllä kivasti tutuiksi jo. Mutta nehän on tosi huippuja paikkoja, olen ymmärtänyt että kohta se on vain sitä ettei sinne kelpaa mukaan  juokseen.

Särkänniemessäkin käytiin pari kertaa ja nyt Milakin pääsi ensimmäistä kertaa johonkin laitteisiin. Lasten riemua on kyllä hieno seurata ja olla mukana. Ihania hetkiä.

Me myös Tintin kanssa lähdettiin kerran kaksin viettään päivää sinne. Ostettiin rannekkeet ja juostiin laitteita läpi. Pakko sanoa että kyllä ne hurjilta tuntuu kun ikää on vähän lisää. Mutta mahtava päivä ja Tintin kanssa on aina upeeta viettää kaksin aikaa. Koskahan siitä puhuttiin että vaikka tietenkin se (kaksin oloaika) on vähentynyt niin se on sitä laatuaikaa kun saadaan vain olla kaksin.
On se vaan ihana tyttö, Tintti meinaan :)

Alla onkin sitten kuva meidän reissusta Helsinkiin. Käytiin perheen voimin lintsillä ja sea lifessa. Upee reissu ja parasta taisi olla nalle puhin haalaminen sekä pehmodelfiinin moikkaaminen. Itseä olisi sea lifessä kiinnostanut ihan oikeatkin kalat mutta lapsia kiinnosti lähinnä juokseminen. No tärkeitä että heillä oli hauskaa ja oli meilläkin kyllä Tintin kanssa. Kruununa oli vielä hattaran syöminen ja muutamassa laitteessa käyminen. Täällä lastenkin laitteet tuntui melkoisen villeiltä.

Yö sitten vietettiin hotellissa. Ilta oli kyllä hyvin mielenkiintoinen siellä. Kun tultiin lintsiltä keskustaan hotelliin, lapset luonnollisesti alkoivat olemaan vähän väsyneitä. Hotellihuone oli mielettömän kuuma ja ilmastoinnista ei tietoakaan. Lastensänky puuttui paikalta sekä mikro. 

Ai että kun oli ihana näitä ruveta kyselemään ja järkkäämään kun pitäisi toimia. No kaikki onneksi järjestyi ja ruvettiin laittamaan lapsia nukkumaan. Minulla ja Tintillä rupesi olemaan tietysti jo todella kova nälkä koska lasten kanssa ei aina huomaa tietysti itse syödä kun heidän kanssa touhuaa. Lähdin sitten hakemaan ruokaa ja sillä välin Tintti laittoi lapsia nukkumaan. Meidän lapset on tottakai maailman ihanimmat mutta välillä heidän kanssaan nukkuminen ja varsinkin heidän nukkuminen on todella vaikeata. Kun tulin pitsojen kanssa huoneeseen niin molemmat olivat vielä hereillä. No kuten lapsiperheen glamouriin kuuluu, me syötiin laittialla erittäin hiljaa pitsoja ja katsottiin padilta jotain ohjelmaa. Toisaalta noi on kyllä hauskoja hetkiä ja Tintin kanssa sille sitten naurettiinkin. Nyt ei edes muista että kuinka monta kertaa sinäkin yönä heräsi mutta sehän on vaan hyvä. Päällimmäisenä aina jää mieleee noi hyvät hetket ja huonot nopeasti unohtuu.

Aika paljon näistä kuvista ja jutuista keskittyy kesään mutta itselläni on ollut huippujuttu että olen voinut käyttää isyysvapaita silloin. Viime kesänä käytin kesälomat sekä loput isyysvapaapäivät niin sain toisen kesän putkeen pitää miltei 7vkon kesäloman.

Alla kuva mikä on mielestäni paras kuva meidän perheestä. Käytiin heinäkuussa Willen (http://www.willevalokuvaa.fi/) kuvattavana ja tarkoitus oli ottaa Maxin 1-vuotiskuvat. Samalla saatiin myös meistä tämä huippu perhekuva.

Myös tähän liittyi kesältä mukava tarina. Mentiin tosiaan Willen studiolle ottamaan kuvia ja luonnollisesti meillä oli paljon leluja ja muuta rekvisiittaa mukana. Olimme etukäteen päättäneet että Maxin kuvat tottakai olivat tärkeimmät ja niitähän maestro rupesi heti ottamaan. Työnjakona oli että minä viihdytän Milaa ja Tintti sitten Maxia. Wille sai otettua muutaman kuvan kun Maxille riitti ja alkoi touhuaminen. Itse leikin Milan kanssa kunnes yht'äkkiä hän oksensi lattialle. Tämä on tietenkin todella harvinaista ja siinä Tintin kanssa nopeasti mietittiin että söiköhän hän vähän liikaa. Siivosin sitten sen ja otettiin tuo alla oleva kuva. Lähdettiin siitä sitten autolle ja siellä Mila valitetteli vielä mahaa ja juuri ennen kuin Tintti oli nostamassa hänet autoon niin tuli uusi oksennus. Meidän piti suoraan lähteä Anttipapan synttäreille joka on lapsille todella tärkeä; niin jouduttiin tietysti se perumaan. 

Kotona sitten sama jatkui eli mitä tahansa hän söikin niin tuli ulos. Tauti onneksi kesti vain pari päivää mutta mikä parasta se tarttui. Eli ensin se tarttui Maxiin, sitten Tinttiin ja lopuksi myös minuun. Voin kertoa että silloin pestiin paljon pyykkiä. Inhottava tauti. 

Mutta siis siitäkin jutusta on jäänyt vain mieleen se että kuinka hieno kuva meistä saatiin. Kyllä ammattimies on ammattimies. Koko porukka oli varmasti paikoillaan vain sekunteja :D

Elokuussa kävin myös hyvän ystäväni kanssa jalkapallomatkalla Helsingissä. Ensin oli Ilveksen peli ja sitten jälkeen Liverpoolin ystävyysottelu. Mukavia irtiottoja arjesta ja hauska reissu (vaikka varsinkin poolin peli vähän höntsäystä olikin).

Syksyn reissuihin mahtui myös visiitti Pälkäneellä eläimiä katsomassa. Lapsille ylivoimaisesti parasta oli että saivat syöttää lampaita. Ihana kesäpäivä.

Muutama sana myös futiskaudestani. Jatkoin tosiaan vielä kutosdivarissa pelailua ja tänä vuonna paikkapaikoin tuntui että vähän jotain osasi jo pelatakkin. Suurin osa oli kuitenkin sitä että halua oli enemmän kuin järkeä. Olen aina inhonnut häviämistä ja pelannut siten että asenteesta ei jää ainakaan kiinni. Tämän vuoksi on niin monta kertaa tullut kotio pelistä kun on ollut polvet auki ja/tai joku muu paikka naarmuilla yms.
Pahin juttu osui kuitenkin elokuulle kun olin pelaamassa. Alla olevasta kuvasta ei näytä yhtään miltään mutta jälkeenpäin mulla taisi olla todella paljon tuuria että noin pienellä selvittiin. Hyppäsin siis pelissä ns. kaverin yli ja tulin naama edelle nurmeen. Sain käsillä vähän otettua vastaan mutta niskat taipuivat jonkin verran ja nenä aukesi. Tilanne kun sattui niin maatessani nurmella en vielä tajunnut mitä tapahtui mutta kun nousin ylös niin näin kirjaimellisesti tähtiä. Menin vaihtoon keräileen itseäni ja pelasin sitten vielä jonkin verran pelistä (itseasiassa meinasin tehdä päällä maalinkin). Kotio ajaessani tuntui jo todella pahalta ja niskat olivat aivan lukossa. Tintti käytännössä huusi minulle että nyt toi jalkapallon pelaaminen pitää loppua kun sanoin että pitäisikö käydä Acutassa näyttämässä itseäni. Tää kun ei tosiaan ollut se ensimmäinen soitto että jotain on sattunut.
Kotona sitten särkylääkkeitä ja kylmää niskaan. Olikohan seuraava tai sitä seuraava kun kävin näyttämässä lääkärille niin hän sanoi että retkahdusvamma. Käytännössä sama mitä kolareissa tulee, käteni olivat mielettömän kipeät siitä kolauksesta ja päätä särki käytännössä koko ajan.
Loppukautena että sitten enään paljoa pelannut, taisin pari peliä käydä pelaamassa mutta koko ajan tuntui todella huonolta. Tietysti vaikutti myös paljon muuhunkin mutta kyllä tää itselle pahin futisvamma mitä on tullut.
Silloin olin varma että lopetan tähän kauteen mutta tässä pikkuhiljaa on ajatuksissa käynyt että jos vielä ensi vuoden pelaisis. Ja nyt vähän iisimmin ottaisi, ei ihan täysiä jokaiseen tilanteeseen..

Sitten muita ja iloisempia asioita. Alla olevassa kuvassa Max on juuri käynyt elämänsä ensimmäistä kertaa parturissa ja pelleillään kotimme edustalla. Ison pojan näköinen tuli kun hokitukka lähti pois. 

Elokuun lopulla olimme myös hyvien ystäviemme häissä. Saimme viettää taas Tintin kanssa laatuaikaa lasten ollessa hoidossa. Erittäin upea ilta ja saimme nukkua vielä ilman heräämisiä yön kun olimme hotelli Tornissa yötä. Ai että kuinka Tintti näyttääkin hyvältä tuossa ja kuinka huippua oli.

Syksy

Lähdimme syyskuussa Tintin kanssa kaksin Pariisiin verestelemään viisivuotista taivaltamme. Mehän tapasimme siellä ja oli mahtava käydä katsomassa hänelle tuttuja kulmia. Pariisi on kyllä kaunis ja romanttinen kaupunki. Tämä reissu oli kyllä varmasti meille niin tärkeä ja antoi voimia jaksamaan yövalvomisia yms.
Olemme koittaneet että jos kerran vuodessa lähdettäisiin aina johonkin ihan kaksin. Ensi vuonna onkin jo reissu varattu kun pääsemme katsomaan Adelea tukholmaan..jee.

Alla näkyy pari kuvaa mitkä liittyvät hyvin toisiinsa. Työrintamalla oli kyllä vaihderikas vuosi (taas). Tärkeitä työkavereita lähti ja firma kävi isoja muutoksia läpi. Monet muutokset vaikuttivat itselle niin että kaikkea ei saanut jätettyä töihin. Juokseminen ja ylipäätänsä harrastukset auttavat tyhjentämään pään. Välillä oli vain niin väsynyt ettei jaksanut lähteä. Ensi vuonna otan kyllä niskasta kiinni ja käyn enemmän juoksemassa. Onneksi tuli käytyä koko ajan beachvolleytä ja sählyä pelaamassa niin pysyi peruskunto hyvänä.

Mutta hei, yksissä firman tapahtumassa pääsimme reenaileen sirkustemppuja ja alla olevassa kuvassa seison käsilläni. Olin niin fiiliksissä tuosta että kun pääsin kotio niin tottakai sitä piti reenata. 

Eihän siitä kyllä juuri mitään tullut. Tintti nauroi vedet silmissä kun koitin heittää jalkoja ylös ja lapset vieressä tekivät sitä samaa. Tääkin voisi olla ens vuoden juttuja että reenaisi käsillä seisonnan.

Pari kuvaa lasten kanssa touhuamisesta.

Marraskuussa kävimme katsomassa kun Tintti lensi Siriuksen sports resortissa. Vaikken itse ollutkaan tuossa putkilossa niin voin kyllä kaikille suositella. Hurjan näköistä hommaa ja jos se olisi edes vähän lähempänä niin voisi useammin käydä. Ajaen sinne matka Tampereelta on miltei 3 h ja hyvin kuvaavaa oli kun oltiin sieltä lähdössä niin ajattelin että haen kahvin mukaan kahviosta. Siinä kahvion täti sanoi että älkää sokeria enään lapsille antako, viittasi siis siihen että meidän energiset lapset juoksivat siellä ympäriinsä 1,5h. No en sitten viitsinyt edes kuitata että eivät ole saaneetkaan tänään että ovat vain normaalisti tuollaisia. Hauska reissu tämäkin oli kaikkine touhuineen.

Sitten onkin se iso juttu mikä varmistui joulukuussa. Uusi asunto ja uusi paikkakunta. 

Monen väännön jälkeen saimme ostettua unelmatalomme ja saimme myytyä kalevan asuntomme pois. Uusi lehti kääntyy meidän elämässä sitten tammikuussa. 

Vielä pari kuvaa tärkeimmistä eli lapsista. On se vaan ihana heidän kanssaan viettää aikaa. Vaikka ne välillä onkin melko villejä ja tappelevat mutta onhan ne se tärkein osa elämää. Tuo päiväkotikuva missä ovat yhdessä kuvaa luonteita parhaiten.

Alla myös kuva missä olemme kaveripariskunnan ja heidän lapsien kanssaan joulukirkossa. Kaverin ote heidän pojastaan on niin huippu ja kertoo siitä millaista lasten kanssa usein on. On myös kiva että meidän lähellä on paljon niin erilaisia ihmisiä. Osalla on lapsia ja osalla ei. On rikkaus että jälkikasvumme näkee ja pääsee viettämään aikaa heidän kanssaan. 

Kiitos siis myös kuuluu tästä vuodesta ystäville, sukulaisille ja perheillemme.

Joulusta myös pari kuvaa.

Mitä jäi siis käteen. Monta reissua, rakkautta ja yhdessäoloa.

Tintti <3 Mila <3 Max <3

Jatketaan tästä sitten 2016.

Parhaita hetkiä.

Väsymyksestä ja öistä

Oon ollut tänään aivan poikki. Kun aamulla heräsin niin ensimmäisenä tuli mieleen se Antti Tuiskun biisi että mie oon pikkusen poikki mut tulin tänne bailaan.. Oli meinaan juuri sellainen olo kun ajele töihin että mitähän tästä työpäivästä tulee. Hyvinhän se meni mutta palataan vähän taaksepäin.

Molemmat lapset ovat taas tasaisesti heräilleet yöllä. Tilanne oli (varmaan, kun en muista tarkalleen) parempi vähän aikaa mutta nyt taas tulleet takaisin yöheräilyt. Sitten kun Max ei rauhoitu oikein mun kanssa niin oon saanut toisinaan olla öitä Milan kanssa. Viime yönä oli jotenkin mitta ihan täynnä kun ensin olimme menossa nukkumaan niin Max huuteli tasaisesti siihen puoleenyöhön asti. Silloin se vielä rauhoittuu minun kanssani mutta jotenkin sen jälkeen ei. Mila heräsi siinä kahden korvilla ja ei meinannut millään mennä nukkumaan. Joskus kolmen aikoihin katsoin kelloa että nyt voisi mennä hetkeksi nukkumaan. Jossain kohtaa yötä oli myös Tintti hakenut Maxin sänkyyn nukkuun ja se siinä tasaisesti potki pitkin aamuyötä niin tuli nukuttua todella huonosti.
Jostain syystä olin aamulla aivan loppu. Viimeksi taisi olla sunnuntaina samanlainen yö että 3 pv mennyt ihan ookoo mutta jotenkin nyt vei kaikki voimat ja hermot. Tuntuu ihan pikkuisen lapselliselta nyt miettiä että kun lähdin yöllä Milaa katsomaan niin heitin samalla peiton protestiksi heräämisestä pitkälle sängystä. Varmasti oli hyvä näky.

Ärsyttää vain välillä todella paljon esim. vkonloppuna kun olisi aikaa tehdä porukalla jotain niin on ihan väsynyt niin kaikki ns. oma aika tulee käytettyä vain nukkumiseen. Joskin olen nyt vaikka väkisin lähtenyt salille ja koittanut nukkua jossain kohtaa kun lapset on hereillä.
Vaivaa myöskin että oma pinna on ihan mennyt ja ei vaan jaksa keskustella aina iltaisin mistään. Pitää kyllä koittaa tsempata sitä.

Muita ja isompia asioita.
Muutto lähestyy eli jos nämä univaikeudet helpottaisivat siihen että molemmat lapset saavat oman huoneen. Sekä me vanhemmat saadaan myös lisää tilaa ja voidaan varmaan ihan jo puhuakkin iltaisin pelkäämättä että lapset herää.

Btw. Max on herännyt nyt tätä kirjoittaessa jo 3 kertaa että se tietää hyvää kun kello on vasta puoli yksitoista.
No on tää silti parasta touhua ja en päiväkään vaihtaisi pois. Jonkun yön ehkä.

Alla vielä kuva siitä kun siirrettiin Maxin sänkyä eri huoneeseen kun Mila sanoi että haluaa nukkua yksin. Sillä välin kun kannettiin pinnasänkyä makkariin niin Max oli mennyt tuonne lipaston sisälle eikä päässyt sieltä pois.. Onhan noi hauskoja veijareita :)

Isänpäivä

Taas sai nauttia yhdestä isänpäivästä. Oikeastaan nämä päivät on jo parempia kun mitkään muut "omat" juhlat eli synttärit yms.
Kaikkihan lähtee lapsista ja siitä että he ovat niin aitoja. Ainakin vielä noin nuorina.

Lähdetään alusta eli heräämisestä. Meillä on vaimon kanssa sopimus että toinen herää vkonloppuna aiemmin ja itse olin lauantaina ottanut rapsakan puol seiskan heräämisen. Tiesin siis että sunnuntaina saa nukkua. Tintti heräsi lasten kanssa seiskalta ja itsellähän kävi niin että kuuntelin heidän touhuamista hetken. Mietin että pitäisköhän vaan nousta ylös mutta sitten onneksi uni tuli.
No siinä kasin jälkeen kattelin kännykkää ja Tintti tuli kysyyn että joko voi tulla herättään.

Tästä se paras juttu sitten alkaa eli lapset + Tintti tulivat laulaen paljon onnea sisälle. Varsinkin Mila on innostunut laulamisesta niin että se oli kyllä tosi ihana. Molemmilla oli päiväkodissa tehdyt kortit ja joissa sisällä oli vielä erillinen lappu. Lapussa luki Tintin kirjoittama mistä lapset tykkäävät minussa. Ne olivat niin mahtavia juttuja että liikutushan siinä tuli. Jotenkin Milan kertomana esim. kohta että "iskä silittää mua aina mahasta" ja "mulla on kova ikävä iskää" oli niin sydämeen meneviä. Vielä kun molemmat tulivat halaamaan ja oikein innoissaan kertoivat tekemästään kortista. Myös heiltä saatu isompi lahja oli niin hauska kun halusivat todella paljon auttaa sen avaamisessa.

Aamupalaksi olikin sitten paprikasydämillä olevaa pekonileipää ja saatiin syödä ihan rauhassa koko aamupala. Arjen ihania hetkiä. Muutenkin koko aamupäivä oli kivaa kun leikittiin vain sisällä ja leikittiin erilaisia leikkeja. Eniten taidettin laulaa lastenlauluja.

Sisko oli laittanut facebookkiin tosi kivan kuvan minusta, isästä ja hänestä, missä olen n. viiden vanha. Tuli tosi hyvä fiilis siitä että ei mene pitkää aikaa kun omat lapset ovat samassa iässä. Vaikka välillä on jotain ikäkriisiä niin tuollaiset hetket aina parantavat sen että tässähän on kaikki paremmin kuin hyvin.

Loppupäivä menikin tosi mukavasti ensin papalla ja mummilla leikkimistä josta sitten Nokialle Tintin isovanhempien luokse. Siellä oli hauska tilanne jossa Mila lauloi ensin kaikille jotain lasten laulua ja siitä lähti sellainen leikki jossa kaikkien piti vuorotellen tulla laulamaan jotain lasten laulua. On tosi hauska kuinka kaikki heittäytyivät mukaan vaikka ei osaisikaan laulaa. Meitä olis siis yli 10 henkeä siellä ja kaikki vuorotellen kävivät laulamassa.

Oli kyllä niin upea päivä ja todella tärkeä kaikin puolin. Alla vielä kuva lasten lahjoista ja tekstistä.

Parhaita hetkiä

Kesälomat ohi

Loppui ne pitkätkin lomat ja taas arki päällänsä. Jälkeenpäin ajateltuna tietenkin meni liian nopeasti ja tuntui että ehtikö siinä tekemään mitään.
Max ja Tintti kävi Tammisaaressa unikoulussa ja seuraavassa ajatuksia sieltä;
Hyvinä puolina oli heti alkuun se että molemmat tulivat hyvin levänneenä takaisin. Kokemus oli ollut todella hyvä ja palkitseva. Alkuun sieltä saamilla vinkeillä yöt menivät ihan hienosti, muistaakseni taisi olla yksi yö missä poika nukkui heräämäti 23-06 eli koko yön. Joskin näitä öitä taisi olla vain yksi tai maksimissaan kaksi. Mutta selkeästi meni eteenpäin eli usein Max oppi itse nukahtamaan yöllä hetken itkettyään.
No nälkähän siinä kasvoi syödessä eli kun lapset nukkuivat edes vähän paremmin niin itse jäin jotenkin siihen ajatukseen kiinni että kesälomalla saa ladata akkuja, nukkua pitkään yms. En kyllä tiedä mistä tälläinen harhaluulo on vieläkin päähän jäänyt mutta tämän korjaamiseen meni näin jälkikäteen turhan paljon aikaa.
Oikeastaan jokainen päivä alkoi 5.30-6 välisenä aikana ja kun olimme molemmat heräilleet lasten kanssa niin ennenkuin olimme toistemme kurkussa kiinni teimme pienen järjestelyn. Otimme siten että kaksi aamua toinen heräsi lasten kanssa leikkimään ja toinen sai nukkua n. 8 asti tai siten että ysiltä piti olla ulkona lasten kanssa että toinen sai jäädä nukkumaan. Tämä järjestely toimi itselle todella hyvin ja tuntui että kun oli aamulla noussut niin tuntui mukavalta että tiesi pääsevänsä ysiltä nukkuun. Myös silloin kuin ysiltä piti olla ulkona oli hyvä koska päivä lähti kivasti heti käyntiin.
Itse hain aina rattaat ja vaihdeltiin aina leikkipuistoa mihin mentiin. Oli kiva että sai vähän käveltyä heti aamusta ja touhuilta lasten kanssa.

Jos ei olisi ollut kesälomaa että pystyi joskus nukkumaan myös päiväunia niin en kyl tiedä minkälainen zombi olisi nyt. Lomalla parasta oli että sai olla koko ajan perheen kanssa mutta myös miinuksena oli se että olimme ihan koko ajan perheen kanssa. Itse olin vielä sopivasti rikkonut itseäni jalkapallossa niin ei pystynyt paljoa liikkumaan. Yleensä olen koko kesän pelannut beachia mutta nyt elokuun puolessa välissä olen kaksi kertaa käynyt ulkona pelaamassa. Urheilu on itselle sitä mikä pitää pään tyhjänä. Myös väsymys tuo sitä että on kireämpi ja sanoo turhista asioista kaikkea. Kaipaan kuitenkin jonkin verran omaa aikaa ja välillä sitä on vaikeampi toteuttaa. Myös se että olen huono sanomaan asiasta ei yhtään sitä helpota.
Joskin oli myös paljon todella kivoja juttuja mitä tehtiin; linnanmäki, hotellissa yöpyminen, Virroilla mökillä oloa, paljon vierailuita eri paikkoihin, viikinsaarta yms.
Varsinkin viimeisellä viikolla kävimme Helsingissä missä näimme paljon tuttuja ja seikkailimme eri paikoissa oli highlight. Matkustaminen perheella on kyllä kivaa ja sitä tulemme kyllä jatkossa tekemään vielä enemmänkin.

Nyt kun tilanne on taas ollut sitä että Max heräilee usein ja viime yönä Milakin oli muutaman tunnin hereillä niin tuntuu että väsy painaa. Toivottavasti ikä tekee tehtävänsä ja pikkuhiljaa öistä tulee parempia. Kello on puoli yhdeksän ja Mila herätti pikkuveljen eli ainakin seuraavat tunnit tulee olemaan taas todella kivoja.

Onneksi kohta lähdemme taas pikku akkujen lataukselle niihin maisemiin missä tapasimme Tintin kanssa. Odotan niin sitä.

No mutta vielä loppuun ettei totuus unohtuisi, päivääkään en vaihtaisin pois ehkä jonkun yön :)
Pari päivää sitten Mila tuli halaamaan ja sanoi minulle että " rakastan sinua, olet ihana". Halasi vielä päälle niin taisi siinä kyynel itseltä tulla.
Parhaita hetkiä

Unikoulu

Viime perjantaina saimme viestin Tammisaaresta että Max sai peruutuspaikan sairaalasta ja pääsee unikouluun seuraavana maanantaina.

Kohta tarkemmin siitä että mitä siellä tehdään mutta nyt on ollut hyvää aikaa myös miettiä miten tähän päädyttiin.
Viime kuukausien aikana ollaan molemmat Tintin kanssa väsytty. Tintti vielä huomattavasti enemmän, jotenkin pitkän aikaa hän jaksoi ja nyt kun katsoo taaksepäin niin olisi pitänyt itse jo aiemmin ottaa reilusti myös omaa aikaa ja antaa hänelle. Oli monta aamua itsellä kun mietin että pitäisikö minun jäädä kotio kun katsoin kuinka zombina hän hoitaa lapsia. Joskin olen aivan varma että kaikki on lapsilla ollut hyvin mutta Tintin palautuminen tulee varmasti jonkin aikaa kestämään. Käytiin viime lauantaina hotellissa nukkumassa yksi yö ja illalla siinä puhumassa että minkälainen on Maxin ensimmäinen vuosi ollut. Jotenkin tässä menee niin sumussa ettei siihen nukkumattomuuteen keskity oikeastaan vasta sitten kun jo liian pitkällä.
Perusilta pojalla on sitä että menee n.puol ysi nukkuun omaan sänkyyn. Herää sieltä 5-10 kertaa yhteentoista mennessä jolloin yleensä mennään sitten nukkumaan. Yleensä koitetaan ensin nukkua ilman Maxia mutta parin herätyksen jälkeen tulee viereen. Siinä sitten heräilee 3-15 kertaa yön aikana, välillä on pitkiä aikoja hereillä ja välillä vähän lyhyempää. Itselle tämä ei ole niin tuntunut koska nukun huomattavasti paremmin ja hän on rauhoittunut myös helpommin äitinsä sylissä.
Jotenkin ollaan ajateltu vain että se menee ohi ja yksi ilta kun puhuttiin niin Tintti sai sanottua siitä että hän on ihan loppu. En tiedä miksi itsellä on mennyt se niin pahasti ohi ja keskittyminen on ollut omiin asioihin sekä siihen että annan lapsille töiden jälkeen niin paljon omaa aikaa. Ilta on mennyt itsellä melko lailla sohvaperunana. Hyvin kuvaavaa on se että Tintti ei muista oikeastaan yhtään kertaa että Max olisi nukkunut 3h pidempää pätkää. Niin siis yksi ilta katsottiin mitä vaihtoehtoja olisi niin Tammisaaren sairaala on Suomessa ainoa mikä tarjoaa vielä unikoulua. Sinne on mahdollista päästä vain lähetteellä ja yhden viikon aikana he ottavat 3 lasta + vanhempaa kerrallaan. Sairaalassa ollaan ma-to ja päivät vietetään normaalia eloa kun taas yöt hoitajat kirjaavat heräämiset ylös. Ensimmäisenä yönä menevät paikanpäälle ja rauhoittelevat. Toisena yönä sitten sama juttu mutta lapsi saa opetella itse nukahtamaan ja kolmantena toivottavasti ei paljoa enään heräilisi.

Nyt on tosiaan mennyt 2 päivää ja yötä. Viesti on ollut hyvin lupaava, ensimmäisenä yönä taisi olla 8 heräämistä ja yksi oikein kunnon raivokohtaus. Toisena yönä 6 heräämistä mutta jokaisella kerralla itse nukahti. Sormet on kyynerpäitä myöten ristissä että ensi yö jatkaa samaa settiä.

Vielä siitä että miten tuonne tosiaan päästiin. Jos jossain kävi tuuri niin tuossa. Alkuun he ilmoittivat että syyskuussa on seuraava mahdollinen vapaa aika. Tämä oli kyllä tosi iso isku kun toiveissa on ollut (ja mitä ollaan luettu) niin Tammisaaren paikan pitäisi olla todella hyvä. No mietittiin myös yksityistä henkilöä joka auttaisi mutta sitten tosiaan saatiin vielä peruutuspaikka.

Linkin takaa lyötyy paikasta vielä lisää http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/lansi-uudenmaan-sairaala/osastot/nala-osasto/Sivut/Unikoulu.aspx

Vielä muutama sana siitä minkälaista itselle on ollut nukkumattomuus ja se että Max itkee yöt.
Prinsessa Mila oli kaikin puolin niin erilainen ja helpompi. En tiedä johtuiko siitä vai mistä mutta häneen tuli heti todella vahva side. Maxin kanssa on jo alusta saakka ollut niin paljon vaikeampaa kun ensimmäiset kuukaudet hän vain itki. Oli monia kertoja kun mietin että kun ei rauhoitu millään että ei tässä ole mitään järjeä. Tuntui aina siltä että hän vie kaiken ajan siitä pois kun voisin olla Milan kanssa. Tämä oli silloin kun Tintillä oli vielä energiaa käydä yliopistolla. Oikeastaan nyt viime kuukausina olen saanut muodostettua sidettä ja en enään pelkää öitä niin kuin ennen. Tai no pelkää mutta jonkin aikaa oli sellainen fiilis että ei huvita mennä nukkumaan. Sitten kun Max ei yöllä tosiaan rauhoitu minun sylissä niin on sitä parempiakin fiiliksiä ollut asiasta.

Mutta siis toivottavasti kohta paranee ja huomenna 6 vkon kesälomatkin alkaa.

Juhlista perheen kera ja tietysti nukkumisesta

Meistä tuli Tintin kanssa viime sunnuntaina hyvien ystäviemme pojan kummeja. On mielettömän hieno kunnianosoitus että päästiin kunniatehtävään ja osallistumaan Joonas-pojan elämään. Jotenkin nyt koko tilaisuus tuntui erilaiselta kuin ennen; millään tavalla väheksymättä aiempia seremonioita tai kummilasteni tärkeyttä.
Tilaisuus alkoi kahdelta ja menimme paikanpäälle jo hyvissä ajoin että voimme jutella papin ja ystäviemme kanssa. Jo autossa Tintti sanoi että tuntuupa oudolta kun menimme ilman lapsia kun ehti juttelemaan ja saimme keskittyä toisiimme. Muutoinkin itse juhlassa oli tosi mukava kun sai täysin keskittyä siihen mitä pappi sanoi sekä mietiskellä niitä juttuja. Oli siis oikea ratkaisu mennä ilman lapsia siihen alkuun.
Joskin kun tilaisuus loppui ja isäni toi lapset paikalle niin alkoi tapahtumaan. Lapsemme ovat hyvin uteliaita ja vilkkaita. Oli hauska kun he olivat olleet ehkä 10min paikanpäälla kun alkoivat ryömiä pöytien alla ja juosta ympäriinsä. Meillä meni jako siten että toinen joi kahvia ja toinen leikki. Toisaalta mietin että olisipa kiva että oltaisi istuttu porukalla ja juotu kahvit mutta taas toisaalta on ilo että lapset menevät. Tykkään siitä joka päivä että voin leikkiä ja heittäytyä touhuihin mukaan. Tänäänkin kun illalla rakenneltiin leegoista kaikkea niin Milalla on ollut nyt paljon uimahalli ja uiminen mielessä niin ensin tietenkin tehtiin uimahalli. Toisena oli sitten hoplop ja sillä sitten leikittiin niin että lapsina olivat hello kitty legot ja muumit :)
Alta löytyy myös kuva ristiäisistä, mikä kertoo jo että ei saatu sitten yhteenkään kuvaan että kaikki suurinpiirtein katsoisi kameraan.
Mutta siis vielä juhlista oli jälkeenpäin kun ajattelin niin olimme ensimmäistä kertaa tuollain perheenä että Max ei ollut ihan vauva. Tuntui jo siltä että olemme tosiaan perhe ja nautimme koko hommasta. Kun lähdimme pois niin kävimme vielä drive-inistä hakemassa kahvit ja jäätelöt, sitten vain ajelimme. Oli todella hienoa. Odottaa kyllä kesälomaa niin paljon että voimme vaan tehdä tuollaisia retkiä eri paikkoihin porukalla.

Mutta sitten vielä ne miinuspuolet. Maxin nukkuminen tai nukkumatta jättäminen. Nyt meillä tuli jonkinmoinen väsymysmittari täyteen kun olimme ensimmäistä kertaa molemmat aivan loppu. Olen jo pitkään tietenkin nähnyt sen Tintistä, koska hän on hoitanut yöheräämisiä käytännössä koko ajan. Nyt kun itsekkin sitten osallistuin niihin niin valuin niin nopeasti kyllä zombimoodiin. Kun Tintti keräsi tietoa lääkäriä varten Maxin heräämisistä niin olihan se kyllä surullista luettavaa, parhaana yönä taisi olla 3-4 ja huonoinpana taisi olla 13 heräämistä. Pisimmillään 3h putkeen. Ei tässä ole kyllä mitään järkeä. No nyt testataan refluksia ja jos siitä löytyisi apua.
Jotenkin on koko ajan ajatellut että se paranee mutta kun miettii taaksepäin niin ei ole kun hetkittäin. Vielä enemmän onneksi on kohta kesäloma mutta enemmän silti toivoo että ne yöunet löytyisivät.

Hauska kuva, meidän perhe

Sairastamisesta, nukkumisesta ja muista perusarjen jutuista

Niin siis tuntuu että päässähän pyörii vain ainoastaan lapsiin liittyvät jutut tai jotenkin niihin liitännäiset. Joskin tuntuu että olen saanut itsestäni töissä enemmän irti lasten tulon jälkeen. Tuntuu että keskittyminen on ollut parempaa ja vaikka onkin väsyttänyt niin en ole antanut sen haitata työntekoa.

Ajattelin että kerronpa muutaman asian kun nämä vielä muistan että voi joskus vaikka näyttää lapsille että millaista on ollut kun olitte ihan pieniä. Meillä tuli ensimmäistä kertaa oikeastaan kahteen vuoteen tilanne missä kaikki olimme vuorotelleen kipeinä. Se oli kyllä äärettömän kuluttavaa ja vielä kun tautina oli aina niin mukava oksennustauti + kuume. Pesukoneesta tuli entistä tärkeämpi kapine ja onneksi meitä vanhempia on kaksi hoitamassa niin saimme nukkua vuorotellen. Muutenkin on todella tärkeää itsekkin ottaa se askel ja nousta viikonloppuisin aikaisin että toinen saa levätä.
Itse taudin alkaminen jäi itselle hyvin mieleen kun oli viikonloppu ja Tintti oli mennyt jo nukkumaan. Katsoin vielä jotain netflixin sarjaa ja juuri kun olin menossa nukkumaan kuulin kun prinsessamme valitteli sängystä oudolla äänellä. Kun menin sitten paikanpäälle niin koko sänky ja tyttö oli aivan täynnä oksennusta. Siinä sai kerätä omiakin ajatuksia hitusen ennenkuin heti toimi. Joskin itse olen aina ollut hyvä tuollaisissa tilanteissa missä pitää vain toimia eikä jäädä miettimään. Nuorempana äitini kanssa kun näitä tuli silloin tällöin vastaan.
Sitten kun sain kaikki siivottua ja neiti meni sänkyyn Tintin kanssa niin jäin miettimään sänkyyn tapahtunutta niin kyllä siinä silmät kostui. Tuntui jotenkin niin pahalta nähdä kun toinen on aivan voimaton ja huonona. Vauva-aikana tilanne on jotenkin erilainen koska silloin vauva on täysin riippuvainen vanhemmista mutta nyt kun ikää on vähän enemmän niin tilanne on eri.
Siitä tietenkin selvittiin ja seuraavaksi tulikin pojalle tauti. Silloin se oksentaminen lähinnä nauratti mutta kun vaimo sairastui niin tuli seuraava mietintä. Siis siitä että mitä jos hänen kunto on niin huono että ei voi hoitaa lapsia. Tästä selvittiin yhdellä etäpäivällä ja lyhyemmällä päivällä.
Itse sainkin viimeisenä ja silloin sen huomasi että kotona näiden ihanien lapsien kanssa on kyllä vaikea levätä. Eivät he ymmärrä että isällä on huono olo ja ei meidän pienessä kolmiossa pääse sellaiseen paikkaan missä voisi olla rauhassa.
Eniten kuitenkin vaivaa sairastumisissa on unen puute. Kun poika ei nuku muutenkaan hyvin öitä niin sitten kun on vielä kipeänä niin tilanne on vielä pahempi.
Huomattiin molemmat jossain kohtaa vaimon kanssa että olemme todella puhki. Unen puute vie energian niin paljon muualtakin; ei jaksa harrastaa saati sitten illalla keskustella oikein mistään muustakaan. Itse huomaa kun jää reenejä väliin niin tulee kärkkäämpi ja turhautuneempi oikeastaan kaikkeen. Nyt kun tervehty ja pääsi juoksemaan niin olo on heti paljon parempi.
Joskin sitä herkkua kesti vain pari pv kun viime yönä taas palattiin huonoihin yöhin. Max meni nukkumaan ysin aikoihin ja heräili puolen tunnin välein 12 asti. Siitä sitten tunnin välein neljään asti ja silloin oikeastaan saikin oikein kunnon itkupotkuraivarit ja oli 1,5 h hereillä. Kun vaimon kanssa viiden aikaan puhuttiin että jommankumman on pakko nukkua hetki niin ei kylläkään naurattanut. No itse sain jäädä nukkumaan ja Tintti jäi nukuttamaan poikaa. Siinä kun prinsessa tuli puol kaheksan herättämään niin olin kyllä ihan loppu. Onneksi sain itsestäni irti että lähdettiin ulos, siinä pari tuntia kun oltiin ulkona niin vähän edes sai itseä hereille. Päivällä sitten nukuinkin lasten kanssa samaan aikaan 1,5 h niin jäi kaikki omat urheilut väliin.

Kyllä tämä tietenkin tästä paranee ajan myötä mutta nyt nää vie kyllä mehuja. Mutta siis ettei totuus unohtuisi niin ei näitä päiviä vaihtaisi ikinä mihinkään. Alla kuva viime perjantailta kun tulin töistä kotio niin onhan se mahtava nähdä tuollaisia ilmeitä heti. Kyllä siinä työt ja väsymys nopeasti unohduu.
Silti kun huomenna on hääpäivä ja ens vkonloppuna menemme kaksin syömään niin kyllä niitä melkoisesti odottaa.

A day in my life

On tässä pari viikkoa pitänyt kirjoitella siitä kun olimme lasten kanssa pari päivää kolmistaan. Rakas vaimoni pääsi hieman tuulettumaan ja sain itsekkin nauttia minkälaista se perusarki oikein on.
No mielenkiintoistahan se oli ja ei tässä mitään ihmeellistä ole mutta kerronpa silti.

Lauantai
Aamulla herätys on luonnollisesti 7-8 välissä. Itse kun olin vielä fiksuna valvonut hitusen yli puoleenyöhön niin työviikon jälkeen niin on kiva käynnistellä aamu mukavan aikaisin. No onneksi Tintti oli vielä aamulla apuna ja pikkuhiljaa kun sai itsensä hereille niin aamupalan tekoon.
Taisi olla ysin korvilla kun about molemmat oli syöneet. Sitten itselle nopea aamupala ja valmistautumaan uloslähtöön. Ulos on pakko päästä ennen kymppiä ennen kuin Maximus nukahtaa.
10->
Vaatteiden pukeminenhan on jokaisen lapsen mieleen eli siinä kohtaa kun Max oli puettu niin Mila tietysti oli riisunut kaiken pois. No siinä sitten metsästettiin häntä ja onneksi vielä oli Tintti apuna.
No sitten tietysti kun ollaan kaikki jo ulkoovesta pihalla niin tulee portaat. Itselläni oli valmiiksi melkoinen hiki ja tietysti kun on pakkasta ulkona niin se on kivaa.
No kunnialla keinuille saakka. Siinä kun oli hetki keinuteltu ja Maxille saatu maito syötettyä niin kaikki oli enemmän kuin hyvin. Pikku poikani nukahti ja Mila hymyili keinutellen. Juuri siinä hetkessä on jotain tosi hienoa kun saan olla ihan vaan ja nauttia prinsessan seurasta.
Lähdettiin sitten leikkipuistoon käveleen ja itseasiassa koko ulkoilu meni todella hienosti. Kuva leikkipuistovisiististä on alla. Tykkään kyllä lasten kanssa leikkimisestä todella paljon ja on todella hienoa antaa vain mennä, liukua liukumäessä, leikkiä lumessa ja vaan nauraa lasten kanssa.
No siinä rupesi kello olemaan jo puolta 12 ja silloin pitäisi jo kiireesti olla kotona syöttämässä lapsia. Vietiin rattaat kellariin ja alkoi melkoinen matka 3 kerrosta ylöspäin. Ensimmäisessä mutkassa Mila lähti jo karkuun. Itselläni oli tietysti Max sylissä ja häntä ei voi laskea mihinkään. Ensin maanitellaan että tule jo sisälle, mennään syömään yms. No eihän siitä mitään tule, sitten juoksin hänet kiinni ja otin toiseen käteen. Siinä kun näillä naruilla kannat kahta venkoilevaa lasta niin hiki tulee. Itse asiassa kädet alkoi olemaan melkoisen puutuneet kun pääsimme kotio. No itsehän heitin kaikki paidat jo eteiseen ja sitten riisuin lapset. Harmi ettei siitä tullut kuvaa, olin aivan märkä. Ihan kuin sählyn tai sulkkiksen jälkeen.
klo 12
Molemmat lapset syötetty ja ensin Mila nukkuun. Pari laulua ja pois.
Maxille maitoa ja nukkuun.
Tässä kohtaa on ensimmäinen kohta kun saan tehdä itsekkin jotain. Siivoilin ensin pöydän ja keräilin lelut. Söin nopeasti ja menin itsekkin nukkuun.
13->
Max heräili muutaman kerran joten itsekkin heräilin. Hetki sitten leikittiin niin prinsessakin jo huuteli että on hereillä.
Olimme sopineet että lähdemme ajelulle iltapäivästä ja se olikin hyvä ratkaisu. Ainoa miinus oli että laitoin epähuomiossa lastenlauluja spotifysta autossa soimaan. 5 pientä ankkaa on ihan jees lastenlaulu mutta matkalla tre-vesilahti sen ehtii kuuntelemaan n.30 kertaa. Ensimmäiset 10 taisin laulaa innoissani mukana mutta sitten ihan vähän kyllästyin..
18->
Kaverilla oli kivaa ja sitten takaisin kotio. Vähän myöhään meni lähtö ja molemmat taisivat nukahtaa hetkeksi autoon.
Kotona sitten iltapalaa ja rauhallisia leikkejä.
Ilta meni todella mukavasti, leikittiin ja luettiin kirjoja.
20->
Mila nukkumaan. Lauloin hänelle 15min verran kaikkia kivoja lauluja ja hauska kun Maxikin oli sängyn vieressä pyörimässä.
Sitten Max nukkuun. Lelujen kerääminen ja siivoaminen.
Huomasin sitten että kello on puol ysi ja nälkä olisi melkoisen kova. No sitten tuleekin tämä että olisi tietysti voinut tähän varautua. Katsoin kaappiin ja siellähän oli roiskeläppä. Se sitten naamariin ja fifat päälle.
Siinä päivä meni kyllä tosi mukavasti. Oli todella kiva välillä olla ihan vaan kolmistaan lasten kanssa. Siinä oppii eri tavalla toimimaan ja saa ihan eri kontaktin. Miinus puolena on se että syömiseen ei oikein ole aikaa ja omaa aikaa ei käytännössä ole kuin päiväuniaika eli n.tunti jos on hyvä tuuri.
Yöstä en oikein edes viitsi kirjoittaa. Heräsin siinä varmaan 10 kertaa ja varsinkin se tunnin leikkihetki oli vähän raskas.

Arvostan kyllä vaimoani todella paljon että hänestä väsymys ei näy ja juuri koskaan ei ole valittanut mistään.
Upeeta hommaa toi lasten kanssa olo on mutta vielä upeampaa kun saa sitä tehdä yhteistyössä rakkaan ihmisen kanssa.

 

Kivoja juttuja alkuvuodesta

On taas menty vauhdilla että jos ehtisi hieman miettimään mitä on tapahtunut 1,5 kuukaudessa.
Huippua oli että sai viettää 2,5 viikkoa kotona ja nauttia ihan normaalista arjesta. Joskin loppiaisen jälkeen vaimo kyllä sanoi että nyt voisi herra mennä vaikka lenkille kun kotona olo vähän kiristeli.
No sitten mentiin ja taas olo oli parempi sen jälkeen. Tämä onkin se juttu mitä pitäisi aina muistaa, eli vaikka välillä vähän väsyttelisi niin silti saisi itsestään sen verran irti että tekisi jotain. Jos ei tee niin rupeaa harmittamaan ja sitten se purkautuu huonona mielenä.
No anyways, viikonloput on kyllä niitä hetkiä kun on kyl niin hienoa kun ehtii ulkoilemaan valoisalla ja muutenkin olla porukalla. Kyllähän sitä viikollakin voisi mutta silloin on kaikkea muuta menoa miltei aina.

Lasten kanssa touhuaminen on kyllä niin mielettömän hienoa. Nyt kun Mila osaa puhua ja leikit ovat selvästi kehittyneet niin saa nauraa kyllä joka päivä jutuille. Itsetekeminen on nyt hyvin vahvoilla eli kaikki pitää tehdä itse; vaatteet, syöminen yms. Toisaalta se on kyllä tosi hienoa ja kun ollaan ulkonakin oltu ja Mila haluaa kävellä niin kyllähän se sitten käveleekin ja jaksaa.
Maxikin oppi ryömimään eli kohta rupeaa kiirusta pitämään. Hauskan näköistä on kun leikitään lattialla niin herra tulee heti mukaan leikkeihin ja tarttuu kaikkeen mahdolliseen kiinni.

Nyt kun valkkailin muutaman kuvan tammikuulta niin melkoisen hyvä fiilis tuli. Siinä ne mun elämäni tärkeimmät ihmiset ovat.

Hyviä hetkiä..

 

Ja niin, kohtahan on ne prinsessan 2-vuotisjuhlatkin on, onpa mennyt aika kyllä todella nopeasti..