Vähän raskaita aikoja

On ollut aika raskas alkuvuosi mutta toivottavasti tästä on vain suunta ylöspäin. Loma häämöttää jo silmissä ja tulee niin hyvään paikkaan, että voidaan koko porukka vähän levätä.

Taloasiat ovat edelleen kesken ja siitä ei tiedä yhtään, että mikä on viimeinen lopputulos. Remontit miltei tehtynä, pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Minä en niistä kylläkään mitään tiedä, Tintti on hoitanut koko asiaa. Itse en taida tänä vuonna ole käynytkään siellä, kohta pitää varmaan käydä kun kesärenkaat ovat siellä.

Käsi itsellä vaivaa vielä aikalailla. Positiivisena juttuna oli että sain lähetteen fyssarille, joka on ollut hyvä. Fysioterapeutti teki kunnon saliohjelman ja käsittelee kättä, jotta saisin liikerataongelmat hoidettua (käden kääntymään). On ollut virkistävää käydä salilla pitkästä aikaa ja kaipasinkin jotain uutta harrastusta, koska jalkapallo sekä sähly jäivät. Tuli myös kutsu käden kuvauksiin elokuulle, joten siihen saakka pitää jaksaa jumppailla. Kädessä on edelleen nopeissa liikkeissä pistävä kipu, joka on hyvin lamauttava. Muutoin sen kanssa pärjää. Voimaa pitäisi siihen lisää saada ja sitähän siellä salilla tietysti tehdäänkin.
Nämä molemmat ovat vieneet kyllä henkistä pääomaa aikalailla ja välillä on myös ollut todella väsynyt. Parantuminen ja varsinkin valittaminen siitä häiritsee jo itseänikin. Olenkin koittanut olla mahdollisimman vähän siitä tilittämättä.

Jotta asiat eivät olisi liian helposti, niin äiti voi tällä hetkellä todella huonosti. Ihan vielä ei ole valmis tästä kertomaan, mutta joskus myöhemmin.

On niitä hyviäkin hetkiä tietysti ja paljon. Välillä vain noi huonot painavat paljon.
Lapset ovat ihania ja ilman Tinttiä tätä ei jaksaisi.

Ensi kerralla iloisempia asioita.

Yllä helmikuulta käden status, eli toinen luu ei luudu. Tämän vuoksi elokuussa vielä uusi kuvaus, että leikataanko käsi uudestaan. 

Mukava talvivisiitti Ikurin jääpuistoon. 

Pääsiäisen munajahdin tulokset. Tintin lapsuudesta tuttu tapa, että piilotetaan ympäri asuntoa pääsiäismunia. Teimme näistä lapsille kartat ja he saivat etsiä.

Alkuvuosi 2018

Vuoden alku on ollut peruskiireistä arkea ja mukavia puuhia täynnä. Vuoden vaihtuminen vietettiin Tintin kanssa Pekan ja Jennin häissä. Tosi erilainen kokemus viettää juhlissa, kun ollaan totuttu viettämään sitä kaksin (kun lapset ovat nukahtaneet siis). Kivaa oli ja juhlat olivat erittäin hyvin onnistuneet. Jokaisessa häissä on aina omanlainen tunnelma ja ihmiset ovat hyvällä fiiliksellä. Viihdyimme tosi hyvin ja saimme vielä aamulla nukkuakkin pitkään, kun olimme Tintin mummulla yötä. Lapset olivat isälläni yökylässä.
Alla kuva loppuillalta Tintin kanssa

Alla myös lasten uudesta vuodesta kuva Olkahisista

Muutoin alkuvuoteen on kuulunut Tintin papan 79-vuotisjuhlat. Juhlissa Mila keksi mukavan jutun, eli kaikki juhlavieraat saivat tarratatuoinnin. Hän oli juuri saanut Tintin äitiltä arkillisin näitä ja jokainen juhlavieras saivat vuorollaan käydä ottamassa "tatuoinnin". Tästä tuli hauska ohjelmanumero ja mukava kun aikuiset heittäytyvät aina mukaan. Alla kuva kun isopapalle tehdään tatuointia ja ilmeisesti hieman sattuu.

Kävimme yhtenä viikonloppuna myös Teiskossa hiihtelemässä ja paistamassa makkaraa. Vaikka keli ei ihan optimi ollut, niin Mila ja Max kävivät molemmat hiihtelemässä hieman ja tutustumassa tuleviin velaatan kisojen maastoihin. Oli tosi mukava nähdä Titta-tätiä ja Karia ja Tuijaa myös samalla. Vierailulle tuli mittaa yli 8 tuntia mutta lapset jaksoivat kyllä hienosti.
Alla kuvassa Max hiihtelee Titan kanssa.

Hiihtelyn jälkeen Titta ja Anne saivat hyvän idean lumiukon rakentamisesta ja lapset saivat myös osallistua talkoisiin.

Itselläni käsi on ollut aika stabiilissa tilassa muutaman kuukauden. Olen ottanut hieman voimaharjoittelua mukaan, että saisi voimaa käteen. Ensimmäiset kolme kuukautta piti olla rasittamatta kättä laisinkaan, ainoastaa jumpata. Kävin sairauslomani aikana jokainen päivä kävelemässä, että pysyisi jossain kunnossa.

Alla kuvassa myös marraskuulta kuva, jolloin käsi oli vielä ns. auki eli ei ollut luutunut kiinni.

Tällä hetkellä ei pysty punnertamaan, mutta lankkuun käsi jo taipuu. Motoriikassa on myös pientä heittoa ja liikerajoite haittaa joitain asioita. Käsi ei taivu kunnolla luonnolliseen asentoon ja nopeat liikkeet vihlovat hurjan kovasti. Tuntuu että nyt kun saa rasittaa kättä, niin on myös huomattavasti kipeämpi.

Henkisesti on ollut melko raskasta, kun kaikki harrastamani lajit ovat jääneet käytännössä pois. Pystyn kuntopiirissä ja juoksemassa käymään, mutta salibandy ja beach-volleytä ei pysty luonnollisesti pelaamaan. Kaipaisin joukkueurheilua huomattavasti ja olen koittanut keksiä jotain uutta lajia, mitä voisi harrastaa. Joogaa olen myös silloin tällöin tehnyt. Parin viikon päästä on taas käden kuvaukset ja lääkäri, niin toivottavasti saisi hieman taas lisätietoa liikerajoituksista yms.
On varmasti yksi vaikeimpia asioita, mitä itselleni on tapahtunut tai varmasti vaikein. Henkisesti ja fyysisesti.

Tintin papan juhlissa sain komea kukkasen koristamaan käteni arpea.

Vuosikatsaus 2017, osa 1

Taas yksi vuosi nopeasti pyörähtänyt ja paljon taas tapahtui. Päällimmäisenä mielessä taitaa olla tietysti itsellä käden katkeaminen ja sen kuntoutus, muutto Tampereelle, lapsille ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka. Tarkemmin alempana.

Alkuvuodesta isoimpana jäi mieleen helmikuun Oslon matka, jonka sain Tintiltä joululahjaksi. Lähdimme katsomaan The Weeknd:n keikkaa ja olimme pari päivää reissussa. Reissuhan alkoi kyllä melko hölmoissä merkeissä, kun kävelimme kohti hotellia niin Tintti astui huonosti ja nilkka taittui ympäri.. Ensin sillä pystyi kävelemään jonkin verran, mutta yöllä oli jo niin huonona että ei oikein kestänyt kävelyä. Käytiin sitten hakemassa nilkkatuki siihen ja sillä vähän paremmin pystyi kävelemään, mikä tietysti oli onni ettei koko reissu mennyt siihen.

Yhtään kuvaa en näköjään ole saanut keikalta otettua, missä itse artisti näkyisi. Alla olevassa on varmaan tarkin :D

No keikka oli huikea elämys, joka jäi kyllä unohtumattomana mieleen.
Tintin kanssa on kyllä aina upea reissata ja varsinkin nyt kun ollut haastavia vuosia kämppäasioiden kanssa, niin näillä jaksaa taas vähän paremmin.

Maaliskuussa vietettiin sitten Milan 4-vuotis synttäreitä. Silloin jo aloin itse olemaan ihan kypsä asumaan kolmiossamme ja koko Ylöjärvi tuntui aivan vastenmieliseltä ajatukselta. Synttärit on kyllä aina huippuja ja varsinkin lasten. Se ilo on niin mahtavaa ja aitoa.



Nyt kun kirjoittelen näitä miltei vuosi jälkeenpäin, niin en kyllä hirveästi jäänyt Ylöjärveltä mitään kaipaamaan. Ihanaa myös on että lapset sopeutuvat niin hyvin kaikkeen, heille tuokin aika oli iso seikkailu.

Seuraavana mieleenpainuvana hetkenä olivat Velaatan hiihtokisat. Milahan olikin jo 2016 kisoissa ja taisi olla neljäs. Tänä vuonna hänellä olikin sitten ikäetu omalla puolella ja voitti kisan. Nuo lasten hiihtäminen on kyllä hauskan näköistä puuhaa, käytännössä siinä kävellään sukset jalassa.
Max ei innostunut hiihtämisestä, mutta hauskuutti kyllä koko porukkaa Batman-viitta päällään. Supersankarit ovat muutoinkin iskostuneet hyvin Maxiin. Välillä on kausia että Batman on paras, sitten hämähäkkimies, Hulk, NinjaGo yms. :)



Toukokuussa alkoi muutto Tampereelle olemaan sitten hyvin lähellä. Alla oleva kuva taisi olla viimeinen minkä Ylöjärveltä otin. Töistä kotio tullessani Tintti oli lasten kanssa järjestänyt parvekkeellemme piknikin muuttolaatikon päälle. Kiva yllätys ja tietysti kertoo Tintistä paljon, hän aina toisinaan näitä tekee ja saa lapset mukaan.

Seuraavaksi sitten lisää kesästä ja loppuvuodesta.