Taas sai nauttia yhdestä isänpäivästä. Oikeastaan nämä päivät on jo parempia kun mitkään muut "omat" juhlat eli synttärit yms.
Kaikkihan lähtee lapsista ja siitä että he ovat niin aitoja. Ainakin vielä noin nuorina.
Lähdetään alusta eli heräämisestä. Meillä on vaimon kanssa sopimus että toinen herää vkonloppuna aiemmin ja itse olin lauantaina ottanut rapsakan puol seiskan heräämisen. Tiesin siis että sunnuntaina saa nukkua. Tintti heräsi lasten kanssa seiskalta ja itsellähän kävi niin että kuuntelin heidän touhuamista hetken. Mietin että pitäisköhän vaan nousta ylös mutta sitten onneksi uni tuli.
No siinä kasin jälkeen kattelin kännykkää ja Tintti tuli kysyyn että joko voi tulla herättään.
Tästä se paras juttu sitten alkaa eli lapset + Tintti tulivat laulaen paljon onnea sisälle. Varsinkin Mila on innostunut laulamisesta niin että se oli kyllä tosi ihana. Molemmilla oli päiväkodissa tehdyt kortit ja joissa sisällä oli vielä erillinen lappu. Lapussa luki Tintin kirjoittama mistä lapset tykkäävät minussa. Ne olivat niin mahtavia juttuja että liikutushan siinä tuli. Jotenkin Milan kertomana esim. kohta että "iskä silittää mua aina mahasta" ja "mulla on kova ikävä iskää" oli niin sydämeen meneviä. Vielä kun molemmat tulivat halaamaan ja oikein innoissaan kertoivat tekemästään kortista. Myös heiltä saatu isompi lahja oli niin hauska kun halusivat todella paljon auttaa sen avaamisessa.
Aamupalaksi olikin sitten paprikasydämillä olevaa pekonileipää ja saatiin syödä ihan rauhassa koko aamupala. Arjen ihania hetkiä. Muutenkin koko aamupäivä oli kivaa kun leikittiin vain sisällä ja leikittiin erilaisia leikkeja. Eniten taidettin laulaa lastenlauluja.
Sisko oli laittanut facebookkiin tosi kivan kuvan minusta, isästä ja hänestä, missä olen n. viiden vanha. Tuli tosi hyvä fiilis siitä että ei mene pitkää aikaa kun omat lapset ovat samassa iässä. Vaikka välillä on jotain ikäkriisiä niin tuollaiset hetket aina parantavat sen että tässähän on kaikki paremmin kuin hyvin.
Loppupäivä menikin tosi mukavasti ensin papalla ja mummilla leikkimistä josta sitten Nokialle Tintin isovanhempien luokse. Siellä oli hauska tilanne jossa Mila lauloi ensin kaikille jotain lasten laulua ja siitä lähti sellainen leikki jossa kaikkien piti vuorotellen tulla laulamaan jotain lasten laulua. On tosi hauska kuinka kaikki heittäytyivät mukaan vaikka ei osaisikaan laulaa. Meitä olis siis yli 10 henkeä siellä ja kaikki vuorotellen kävivät laulamassa.
Oli kyllä niin upea päivä ja todella tärkeä kaikin puolin. Alla vielä kuva lasten lahjoista ja tekstistä.
Kaikkihan lähtee lapsista ja siitä että he ovat niin aitoja. Ainakin vielä noin nuorina.
Lähdetään alusta eli heräämisestä. Meillä on vaimon kanssa sopimus että toinen herää vkonloppuna aiemmin ja itse olin lauantaina ottanut rapsakan puol seiskan heräämisen. Tiesin siis että sunnuntaina saa nukkua. Tintti heräsi lasten kanssa seiskalta ja itsellähän kävi niin että kuuntelin heidän touhuamista hetken. Mietin että pitäisköhän vaan nousta ylös mutta sitten onneksi uni tuli.
No siinä kasin jälkeen kattelin kännykkää ja Tintti tuli kysyyn että joko voi tulla herättään.
Tästä se paras juttu sitten alkaa eli lapset + Tintti tulivat laulaen paljon onnea sisälle. Varsinkin Mila on innostunut laulamisesta niin että se oli kyllä tosi ihana. Molemmilla oli päiväkodissa tehdyt kortit ja joissa sisällä oli vielä erillinen lappu. Lapussa luki Tintin kirjoittama mistä lapset tykkäävät minussa. Ne olivat niin mahtavia juttuja että liikutushan siinä tuli. Jotenkin Milan kertomana esim. kohta että "iskä silittää mua aina mahasta" ja "mulla on kova ikävä iskää" oli niin sydämeen meneviä. Vielä kun molemmat tulivat halaamaan ja oikein innoissaan kertoivat tekemästään kortista. Myös heiltä saatu isompi lahja oli niin hauska kun halusivat todella paljon auttaa sen avaamisessa.
Aamupalaksi olikin sitten paprikasydämillä olevaa pekonileipää ja saatiin syödä ihan rauhassa koko aamupala. Arjen ihania hetkiä. Muutenkin koko aamupäivä oli kivaa kun leikittiin vain sisällä ja leikittiin erilaisia leikkeja. Eniten taidettin laulaa lastenlauluja.
Sisko oli laittanut facebookkiin tosi kivan kuvan minusta, isästä ja hänestä, missä olen n. viiden vanha. Tuli tosi hyvä fiilis siitä että ei mene pitkää aikaa kun omat lapset ovat samassa iässä. Vaikka välillä on jotain ikäkriisiä niin tuollaiset hetket aina parantavat sen että tässähän on kaikki paremmin kuin hyvin.
Loppupäivä menikin tosi mukavasti ensin papalla ja mummilla leikkimistä josta sitten Nokialle Tintin isovanhempien luokse. Siellä oli hauska tilanne jossa Mila lauloi ensin kaikille jotain lasten laulua ja siitä lähti sellainen leikki jossa kaikkien piti vuorotellen tulla laulamaan jotain lasten laulua. On tosi hauska kuinka kaikki heittäytyivät mukaan vaikka ei osaisikaan laulaa. Meitä olis siis yli 10 henkeä siellä ja kaikki vuorotellen kävivät laulamassa.
Oli kyllä niin upea päivä ja todella tärkeä kaikin puolin. Alla vielä kuva lasten lahjoista ja tekstistä.
Parhaita hetkiä
