Vuosi 2014. Paljon tapahtui, nautittiin perhe-elämästä, väsymyksestä, iloista ja harmituksista. Tässä lyhyt katsaut kuvien muodossa mitä kaikkea tapahtui.
Alkuvuosi. Milan vauva-aika oli ohi ja hän liikkui jo omalla tyylillä niin päästiin ulkonakin jo leikkimään. Itselle oli tosi tärkeitä hetkiä että pääsin myös viettämään kahdenkeskistä aikaa Milan kanssa kun Tintti teki kandia. Viikonloput olivat sitten aina huippuja kun olimme kolmistaan. Työt unohtuivat kyllä nopeasti kun tuli kotio ja näin iloisia kasvoja tuli vastaan.
Kevät.
Mila oppi myös kävelemään kenkien kanssa ulkona. Kuvassa taitaa olla ensimmäisiä askeleita ulkona, hienoja hetkiä. Myös Milan yksivuotis synttärit järjestettiin ja vaikka kuvaa ei olekkaan niin taisi olla yksi vuoden highlighteista. 3 päivän aikana meillä kävi yli 50 vierasta ja tuntui ihan siltä kuin nuorena kun sukulaiset tulivat käymään aina omilla tai siskon synttäreillä.
Rooma. Kävimme vuosi häiden jälkeen myös häämatkalla. Mielettömän hieno kaupunki ja erittäin onnistunut ajankohta lähdölle. Saimme Tintin kanssa nauttia toistemme seurasta upeassa kaupungissa. Tuntui että akut latautuivat kevättä kohden.
Kyllähän Tintti näyttää kuvassa maailman kauneimmalta naiselta ja sitähän hän onkin.
Kesä.
Jäin kesäkuun alussa kesälomalle ja yhdistin siihen myös isyyvapaita. Meillä oli hyvä systeemi Tintin kanssa että yleensä aamupäivisin lähdin Milan kanssa leikkimään niin Tintti sai levättyä tai touhuta jotain omia juttuja. Varsinkin Maxin syntymän jälkeen oli tärkeätä että meillä oli omia hetkiä ja pystyi antamaan myös Milalle paljon huomiota. Joskus oli kyllä niin väsynyt että ei olisi millään jaksanut mutta kyllähän noista lapsista myös energiaakin saa vaikka sitä ne kyllä viekin.
Kevät oli työkuvioden osalta kyllä todella raskas, isoja muutoksia ja läheisin työkaveri lähti pois firmasta. Tuntui että niiden puolesta oli niin raskasta että näkyi kotona välillä Tintille. Lapsille olen aina jaksanut olla iloinen mutta harmittavasti näkyy aina läheisimmälle ihmiselle. Onneksi oli koko kesä aikaa viettää yhdessä ja nauttia perheestä.
Kyllähän siinä olikin sitten opettelua. Myös se että Maxilla oli paljon vatsavaivoja ja hän ei nukkunut käytännössä kuin tunnin pätkiä niin vei mehuja melkoisesti. Nyt kun mietin kesää ja varsinkin niitä ensimmäistä kuukautta niin olihan se todella raskas. Onneksi meillä on todella hyvä tukiverkosto ja Tintin kanssa toisemme niin selvisimme siitä.
Kun Maxin mahavaivat helpottivat niin hänestä tuli naurava ja hyväntuulinen poika, mikä oli kyllä niin mahtavaa. Pelkkä itkeminen ja huutaminen on kyllä todella raskasta vaikka itse ajattelin ennen että kaikkeen kyllä tottuu. No mutta hyvä näin ja onneksi olin lomalla tuon alkuajan. Töitä en olisi kyllä jaksanut tehdä ja en tiedä miten se olisi ollut edes mahdollista.
Muuten arki löytyi kyllä nopeasti ja Mila otti veljensä vastaan hienosti.
Varsinkin keikat olivat sellaisia missä oli todella kiva käydä, alla muutamasta kuva; haloo helsinki, sami hedberg, michael buble, disco ensemble yms.
Alkuvuosi. Milan vauva-aika oli ohi ja hän liikkui jo omalla tyylillä niin päästiin ulkonakin jo leikkimään. Itselle oli tosi tärkeitä hetkiä että pääsin myös viettämään kahdenkeskistä aikaa Milan kanssa kun Tintti teki kandia. Viikonloput olivat sitten aina huippuja kun olimme kolmistaan. Työt unohtuivat kyllä nopeasti kun tuli kotio ja näin iloisia kasvoja tuli vastaan.
Kevät.
Mila oppi myös kävelemään kenkien kanssa ulkona. Kuvassa taitaa olla ensimmäisiä askeleita ulkona, hienoja hetkiä. Myös Milan yksivuotis synttärit järjestettiin ja vaikka kuvaa ei olekkaan niin taisi olla yksi vuoden highlighteista. 3 päivän aikana meillä kävi yli 50 vierasta ja tuntui ihan siltä kuin nuorena kun sukulaiset tulivat käymään aina omilla tai siskon synttäreillä.
Rooma. Kävimme vuosi häiden jälkeen myös häämatkalla. Mielettömän hieno kaupunki ja erittäin onnistunut ajankohta lähdölle. Saimme Tintin kanssa nauttia toistemme seurasta upeassa kaupungissa. Tuntui että akut latautuivat kevättä kohden.
Kyllähän Tintti näyttää kuvassa maailman kauneimmalta naiselta ja sitähän hän onkin.
Kesä.
Jäin kesäkuun alussa kesälomalle ja yhdistin siihen myös isyyvapaita. Meillä oli hyvä systeemi Tintin kanssa että yleensä aamupäivisin lähdin Milan kanssa leikkimään niin Tintti sai levättyä tai touhuta jotain omia juttuja. Varsinkin Maxin syntymän jälkeen oli tärkeätä että meillä oli omia hetkiä ja pystyi antamaan myös Milalle paljon huomiota. Joskus oli kyllä niin väsynyt että ei olisi millään jaksanut mutta kyllähän noista lapsista myös energiaakin saa vaikka sitä ne kyllä viekin.
Kevät oli työkuvioden osalta kyllä todella raskas, isoja muutoksia ja läheisin työkaveri lähti pois firmasta. Tuntui että niiden puolesta oli niin raskasta että näkyi kotona välillä Tintille. Lapsille olen aina jaksanut olla iloinen mutta harmittavasti näkyy aina läheisimmälle ihmiselle. Onneksi oli koko kesä aikaa viettää yhdessä ja nauttia perheestä.
Kesäkuun 29. Maxin syntymä.
Elämä muuttui taas kertaheitosta kun saimme ihanan pojan maailmaan. Synnytys ja raskaus oli niin erilainen kuin Milan kanssa. Nyt ei ollut oikein aikaa ressata mistään vaan kaikki meni omalla painollaan eteenpäin. Hyvin kertoo myös synnytyksestä se että lähdimme hyvän ystäviemme häistä suoraan sairaalaan, kävimme vain vaihtamassa vaatteet kotona ja menoksi. Myös itse synnytys oli niin erilainen kun kaikki meni ihan nappiin ja nopeasti saimme komean poikamme.
Sitten alkoikin totuttelu elämään kahden lapsen kanssa.
Kyllähän siinä olikin sitten opettelua. Myös se että Maxilla oli paljon vatsavaivoja ja hän ei nukkunut käytännössä kuin tunnin pätkiä niin vei mehuja melkoisesti. Nyt kun mietin kesää ja varsinkin niitä ensimmäistä kuukautta niin olihan se todella raskas. Onneksi meillä on todella hyvä tukiverkosto ja Tintin kanssa toisemme niin selvisimme siitä.
Kun Maxin mahavaivat helpottivat niin hänestä tuli naurava ja hyväntuulinen poika, mikä oli kyllä niin mahtavaa. Pelkkä itkeminen ja huutaminen on kyllä todella raskasta vaikka itse ajattelin ennen että kaikkeen kyllä tottuu. No mutta hyvä näin ja onneksi olin lomalla tuon alkuajan. Töitä en olisi kyllä jaksanut tehdä ja en tiedä miten se olisi ollut edes mahdollista.
Muuten arki löytyi kyllä nopeasti ja Mila otti veljensä vastaan hienosti.
Loppuvuosi.
Otimme tavaksi että kun Max alkoi parantumaan että lähdemme paljon eri paikkoihin ja tapaamaan eri ihmisiä. Itse olen aina ollut sellainen ihminen joka jäisi melkein aina kotio mieluummin mutta onneksi minulla on rakas vaimoni. Hänelle tietenkin kotona ollessa on paljon tärkeämpää käydä muualla koska on päivät kotona. Myös se että minut on melko helppo suostutella lähtemään niin kävimme monissa mageissa paikoissa. Alla kuva leikkipuistosta hämeenpuiston päädyssä (nimeä en millään muista). Kiviniityn eläinpuisto hyvien ystävien kanssa kuului myös kohokohtiin.
No muutenkin erilaiset leikkipuistot tulivat hyvin tutuksi.
Otimme myös aikaa itsellemme. Meillä tosiaan on todella hyviä ihmisiä lähelle jonne voimme lapsia jättää ja välillä teki hyvää lähteä edes hetkeksi johonkin. Vaikka hyvin syömään, keikalle yms.
Ehkä se seuraava aamu joskus teki tiukkaa kun oli valvonut kun lapsethan aina kuitenkin aamulla heräsivät aikaisin mutta sitä tarvitsee aika ajoin.
Varsinkin keikat olivat sellaisia missä oli todella kiva käydä, alla muutamasta kuva; haloo helsinki, sami hedberg, michael buble, disco ensemble yms.
.jpg)
Ihana vaimoni.
Olen myös tosi tyytyväinen että sain/jaksoin liikkua koko vuoden melko paljon. Kevät-syksy tuli pelattua jalkapalloa 6 divarissa ja kesällä ehdin myös pelata pari beach-volley turnausta. Myös aina sopivina väleinä kävin lenkillä juoksemassa sekä päälle tietysti sulkkikset ja salibandyt.
Se toi minulle sen millä jaksan töissä hyvin ja erityisesti lasten kanssa leikkimisen. Hyvä tasapaino kaikelle on a ja o. Itse varmasti kävisin joka päivä jossain mutta sitten pitää kuitekin miettiä parisuhdetta. Nyt ensi vuodelle tavoitteena että järjestä Tintille aikaa gradun kirjoittamiseen ja sitten otan omia harrastuksia niihin väleihin mihin sopii. Lenkkeily on kyllä siitä hyvä että voi mennä käytännössä koska vain.
Kiitos myös rakkaalle vaimolleni joustamisesta näissä kaikissa.
Alla pari hönttiä juoksuselfietä :D
Joulukuussa saimme myös isomman joululahjan. Itselle pitkäaikainen haave saada uusi auto ja nyt oli kiva jouluna tehdä kierrokset vähän tilavammalla autolla. Pikkujuttuja mutta tuo lisää mukavuutta kivasti.
Tärkeimpänä tietysti vuodesta jää käteen ihanat lapset ja vaimoni. Monen monta juttua sain heidän kanssaan kokea ja matka on tietysti vasta alussa. On ollut upeata huomata että jo noin pienillä lapsilla on sisarusrakkautta. Aina kun Max näkee Milan niin hän rupeaa nauramaan. Myös Milan puhumaan oppiminen on ollut upeaa seurattavaa ja tuo koko ajan uusia yllätyksiä sekä nauruhetkiä.
Vuodesta jää kyllä hieno maku ja nyt innolla odotankin jo ensi vuotta ja elämyksiä perheen sekä tärkeiden ihmisten kanssa.
Hyviä hetkiä
