Oon ollut tänään aivan poikki. Kun aamulla heräsin niin ensimmäisenä tuli mieleen se Antti Tuiskun biisi että mie oon pikkusen poikki mut tulin tänne bailaan.. Oli meinaan juuri sellainen olo kun ajele töihin että mitähän tästä työpäivästä tulee. Hyvinhän se meni mutta palataan vähän taaksepäin.
Molemmat lapset ovat taas tasaisesti heräilleet yöllä. Tilanne oli (varmaan, kun en muista tarkalleen) parempi vähän aikaa mutta nyt taas tulleet takaisin yöheräilyt. Sitten kun Max ei rauhoitu oikein mun kanssa niin oon saanut toisinaan olla öitä Milan kanssa. Viime yönä oli jotenkin mitta ihan täynnä kun ensin olimme menossa nukkumaan niin Max huuteli tasaisesti siihen puoleenyöhön asti. Silloin se vielä rauhoittuu minun kanssani mutta jotenkin sen jälkeen ei. Mila heräsi siinä kahden korvilla ja ei meinannut millään mennä nukkumaan. Joskus kolmen aikoihin katsoin kelloa että nyt voisi mennä hetkeksi nukkumaan. Jossain kohtaa yötä oli myös Tintti hakenut Maxin sänkyyn nukkuun ja se siinä tasaisesti potki pitkin aamuyötä niin tuli nukuttua todella huonosti.
Jostain syystä olin aamulla aivan loppu. Viimeksi taisi olla sunnuntaina samanlainen yö että 3 pv mennyt ihan ookoo mutta jotenkin nyt vei kaikki voimat ja hermot. Tuntuu ihan pikkuisen lapselliselta nyt miettiä että kun lähdin yöllä Milaa katsomaan niin heitin samalla peiton protestiksi heräämisestä pitkälle sängystä. Varmasti oli hyvä näky.
Ärsyttää vain välillä todella paljon esim. vkonloppuna kun olisi aikaa tehdä porukalla jotain niin on ihan väsynyt niin kaikki ns. oma aika tulee käytettyä vain nukkumiseen. Joskin olen nyt vaikka väkisin lähtenyt salille ja koittanut nukkua jossain kohtaa kun lapset on hereillä.
Vaivaa myöskin että oma pinna on ihan mennyt ja ei vaan jaksa keskustella aina iltaisin mistään. Pitää kyllä koittaa tsempata sitä.
Muita ja isompia asioita.
Muutto lähestyy eli jos nämä univaikeudet helpottaisivat siihen että molemmat lapset saavat oman huoneen. Sekä me vanhemmat saadaan myös lisää tilaa ja voidaan varmaan ihan jo puhuakkin iltaisin pelkäämättä että lapset herää.
Btw. Max on herännyt nyt tätä kirjoittaessa jo 3 kertaa että se tietää hyvää kun kello on vasta puoli yksitoista.
No on tää silti parasta touhua ja en päiväkään vaihtaisi pois. Jonkun yön ehkä.
Alla vielä kuva siitä kun siirrettiin Maxin sänkyä eri huoneeseen kun Mila sanoi että haluaa nukkua yksin. Sillä välin kun kannettiin pinnasänkyä makkariin niin Max oli mennyt tuonne lipaston sisälle eikä päässyt sieltä pois.. Onhan noi hauskoja veijareita :)
Molemmat lapset ovat taas tasaisesti heräilleet yöllä. Tilanne oli (varmaan, kun en muista tarkalleen) parempi vähän aikaa mutta nyt taas tulleet takaisin yöheräilyt. Sitten kun Max ei rauhoitu oikein mun kanssa niin oon saanut toisinaan olla öitä Milan kanssa. Viime yönä oli jotenkin mitta ihan täynnä kun ensin olimme menossa nukkumaan niin Max huuteli tasaisesti siihen puoleenyöhön asti. Silloin se vielä rauhoittuu minun kanssani mutta jotenkin sen jälkeen ei. Mila heräsi siinä kahden korvilla ja ei meinannut millään mennä nukkumaan. Joskus kolmen aikoihin katsoin kelloa että nyt voisi mennä hetkeksi nukkumaan. Jossain kohtaa yötä oli myös Tintti hakenut Maxin sänkyyn nukkuun ja se siinä tasaisesti potki pitkin aamuyötä niin tuli nukuttua todella huonosti.
Jostain syystä olin aamulla aivan loppu. Viimeksi taisi olla sunnuntaina samanlainen yö että 3 pv mennyt ihan ookoo mutta jotenkin nyt vei kaikki voimat ja hermot. Tuntuu ihan pikkuisen lapselliselta nyt miettiä että kun lähdin yöllä Milaa katsomaan niin heitin samalla peiton protestiksi heräämisestä pitkälle sängystä. Varmasti oli hyvä näky.
Ärsyttää vain välillä todella paljon esim. vkonloppuna kun olisi aikaa tehdä porukalla jotain niin on ihan väsynyt niin kaikki ns. oma aika tulee käytettyä vain nukkumiseen. Joskin olen nyt vaikka väkisin lähtenyt salille ja koittanut nukkua jossain kohtaa kun lapset on hereillä.
Vaivaa myöskin että oma pinna on ihan mennyt ja ei vaan jaksa keskustella aina iltaisin mistään. Pitää kyllä koittaa tsempata sitä.
Muita ja isompia asioita.
Muutto lähestyy eli jos nämä univaikeudet helpottaisivat siihen että molemmat lapset saavat oman huoneen. Sekä me vanhemmat saadaan myös lisää tilaa ja voidaan varmaan ihan jo puhuakkin iltaisin pelkäämättä että lapset herää.
Btw. Max on herännyt nyt tätä kirjoittaessa jo 3 kertaa että se tietää hyvää kun kello on vasta puoli yksitoista.
No on tää silti parasta touhua ja en päiväkään vaihtaisi pois. Jonkun yön ehkä.
Alla vielä kuva siitä kun siirrettiin Maxin sänkyä eri huoneeseen kun Mila sanoi että haluaa nukkua yksin. Sillä välin kun kannettiin pinnasänkyä makkariin niin Max oli mennyt tuonne lipaston sisälle eikä päässyt sieltä pois.. Onhan noi hauskoja veijareita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti