Huh, onpa ollut kuukausi. Onneksi on saanu olla lomalla, aivan älyttömän rankat kolme viikkoa takana. Uusi tulokas on voinut melkoisen huonosti ja itkenyt todella paljon, ja pitkään. Lääkäri epäili maitoallergiaa ja refluksia ja nyt on testauksessa 3 valmiste. Toivottavasti se auttaa ja päästään taas enemmän tutustumaan poikaan. Tai itse asiassa on se jo vähän auttanut kun pari päivää ollaan nukuttu ja nyt on jo huomattavasti parempi olo.
Mutta siis ne pari viikkoa meni kyllä niin sumussa ja on tosi vaikea keskittyä mihinkään kun on melkoisen väsynyt. Sitten ärsyttää todella paljon kun ei voi auttaa ja toinen vain itkee. Pahimmillaan yöt taisivat mennä vajaan tunnin välein heräsi ja itki taas 15min-tunti. Onneksi on todella hyvä tukiverkko mummuloista niin pystyttiin Milaa välillä viemään hoitoon. Ja käymään itekkin vähän muualla.
No ei se kuitenkaan pelkkää väsymystä ja huonoa oloa ole. On ollut kyllä itselle paras loma ikinä, olen saanut tutustua prinsessaan ja ollaan oltu koko porukalla tekemässä kaikkea kivaa. Tuntuu että olimme aiemminkin läheisiä mutta nyt vielä eri tasolla.
Niin ja olihan se mahtavaa eilen kuulla se isikin Milan suusta. Vaikka se melkoisesti suhisee mutta sieltä se mahtavasti tulee. Vaikka joskus tekisikin mieli nukkua (tai siis melkein aina) niin kun aamulla kuulee huudot prinsessalta niin siihen ilmeeseen kun oven avaa väsymyskin unohtuu.
Joskus kun juttelin työkaverin kanssa siitä että mitä odottaa eniten lapsilta. Esim. kävelyä, puhumista tai vastaavaa. Niin hän vastasi hyvin että jokainen ikä on se mistä pitää nauttia. Ja sen tosissaan on nyt pystynyt tekemään, on ollut todella palkitsevaa olla kaksin välillä Milan kanssa ulkona ja leikkiä. Antaa pieni hetki vaimolle olla vauvan kanssa ja vaan olla. Sitten se on meille sitä laatuaikaa. Ja sama toisinpäin, tänään olin ensimmäistä kertaa sitten ihan kaksin pojankin kanssa vähän pidempään niin oli kyllä hienoa. Pienestä se elämä lähtee ja on mahtava olla siinä seuraamassa.
Parhaita hetkiä.
Alla vielä pari suosikkikuvaani molempien lasten kanssa.
Mutta siis ne pari viikkoa meni kyllä niin sumussa ja on tosi vaikea keskittyä mihinkään kun on melkoisen väsynyt. Sitten ärsyttää todella paljon kun ei voi auttaa ja toinen vain itkee. Pahimmillaan yöt taisivat mennä vajaan tunnin välein heräsi ja itki taas 15min-tunti. Onneksi on todella hyvä tukiverkko mummuloista niin pystyttiin Milaa välillä viemään hoitoon. Ja käymään itekkin vähän muualla.
No ei se kuitenkaan pelkkää väsymystä ja huonoa oloa ole. On ollut kyllä itselle paras loma ikinä, olen saanut tutustua prinsessaan ja ollaan oltu koko porukalla tekemässä kaikkea kivaa. Tuntuu että olimme aiemminkin läheisiä mutta nyt vielä eri tasolla.
Niin ja olihan se mahtavaa eilen kuulla se isikin Milan suusta. Vaikka se melkoisesti suhisee mutta sieltä se mahtavasti tulee. Vaikka joskus tekisikin mieli nukkua (tai siis melkein aina) niin kun aamulla kuulee huudot prinsessalta niin siihen ilmeeseen kun oven avaa väsymyskin unohtuu.
Joskus kun juttelin työkaverin kanssa siitä että mitä odottaa eniten lapsilta. Esim. kävelyä, puhumista tai vastaavaa. Niin hän vastasi hyvin että jokainen ikä on se mistä pitää nauttia. Ja sen tosissaan on nyt pystynyt tekemään, on ollut todella palkitsevaa olla kaksin välillä Milan kanssa ulkona ja leikkiä. Antaa pieni hetki vaimolle olla vauvan kanssa ja vaan olla. Sitten se on meille sitä laatuaikaa. Ja sama toisinpäin, tänään olin ensimmäistä kertaa sitten ihan kaksin pojankin kanssa vähän pidempään niin oli kyllä hienoa. Pienestä se elämä lähtee ja on mahtava olla siinä seuraamassa.
Parhaita hetkiä.
Alla vielä pari suosikkikuvaani molempien lasten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti