Töihin on palattu huikean 8 vkon loman jälkeen, joskin ensimmäinen viikko tuli vielä käytyä töissä eli periaatteessa 7 viikkoa. Oli kyllä niin hieno kesä, kaikin puolin. Rankka mutta kuitenkin niin palkitseva.
Töissä kun kyselivät että mitä teitte kesällä niin kun rupesi miettimään niin oikeastaan voi sanoa että vietettiin koko kesä perheen yhdessäoloon. Käytiin paljon eri paikoissa vierailuilla ja oltiin oikeastaan koko ajan yhdessä. Alkuun rytmeihin kesti tottua (aamuheräämiset, syömiset, päiväunet yms.) mutta kun siihen pääsi kiinni niin tuntui että päivät lähtivät ihan eri tavalla käyntiin. Mahtavaa itselle oli näin jälkeenpäin että kuinka sain Milaan vielä aivan erityisen yhteyden. Kruununa ne muutamat sanat vielä ihan kesäloman lopussa ja edelleen kun tulen kotio niin tuntuu mahtavalta kuulla se.. isi.
Nyt huomaa kun on ollut töissä että kuinka pieni hetki on viettää molempien kanssa illalla ja varsinkin jos on jokin harrastus niin aika jää todella lyhyeksi. Viikonloput pitää kyllä pyhittää sitten perheelle.
Vkonloppuna oli ristiäiset ja onneksi poika on jo parantunut huomattavasti. Nyt on menty jo varmaan viikko että ei ole ollut sellaista hysteeristä itkua ruuan jälkeen. Tuntui muutenkin että kun olo parani niin Max oppi myös hymyilemään. Nyt hymyjä tulee jo paljon.
Itsellä tuntuu vain että prinsessa vie niin paljon energiaa ja haluaakin olla hetket niin tiiviisti niin ei tule niin paljoa illalla oltua pojan kanssa. Eiköhän se siitä muutu kun hän vähän kasvaa.
Isoja muutoksia on myös arjessa prinsessan alkava päiväkoti. Olin tällä viikolla saattamassa Milaa tutustumiskäynnille päiväkotiin tai siis oltiin koko porukalla siellä. Ensin hän halusi olla koko ajan sylissä mutta nopeasti se muuttui, huomasin 15min jälkeen että ei Mila edes huomaa jos lähden. Eli alku meni paremmin kuin hyvin. Lähdin siitä töihin niin jotenkin matkalla tuli haikea olo siitä että onko ihan pieni tyttö taas jo kasvamassa isoksi. Vaimo kertoi että kun he lähtivät niin Mila olisi vielä halunnut jäädä niin hyvähän se oli että viihtyy.
Muutama sana vielä töistäkin. On ollut todella helppo palata takaisin, jotenkin tuntui että oli tarpeeksi kauan pois ja sai pään tyhjäksi. Nyt on virtaa tehdä siellä hyvin töitä ja tuntuu että nyt on erinomainen tasapaino molemmille asioille. On hyvä porukka tehdä töitä ja kun samana päivänä kun palasin töihin oli konttorin muutto. Siitä tuli hyvä uusi alku uusille kuvioille.
Kaikki siis hyvässä balanssissa.. joskin nukkua voisi joskus enemmän :)
Kuva vielä kesältä, taisi olla viimeisä lomapäiviä kun Milan kanssa touhuiltiin pihalla.
.JPG)
Töissä kun kyselivät että mitä teitte kesällä niin kun rupesi miettimään niin oikeastaan voi sanoa että vietettiin koko kesä perheen yhdessäoloon. Käytiin paljon eri paikoissa vierailuilla ja oltiin oikeastaan koko ajan yhdessä. Alkuun rytmeihin kesti tottua (aamuheräämiset, syömiset, päiväunet yms.) mutta kun siihen pääsi kiinni niin tuntui että päivät lähtivät ihan eri tavalla käyntiin. Mahtavaa itselle oli näin jälkeenpäin että kuinka sain Milaan vielä aivan erityisen yhteyden. Kruununa ne muutamat sanat vielä ihan kesäloman lopussa ja edelleen kun tulen kotio niin tuntuu mahtavalta kuulla se.. isi.
Nyt huomaa kun on ollut töissä että kuinka pieni hetki on viettää molempien kanssa illalla ja varsinkin jos on jokin harrastus niin aika jää todella lyhyeksi. Viikonloput pitää kyllä pyhittää sitten perheelle.
Vkonloppuna oli ristiäiset ja onneksi poika on jo parantunut huomattavasti. Nyt on menty jo varmaan viikko että ei ole ollut sellaista hysteeristä itkua ruuan jälkeen. Tuntui muutenkin että kun olo parani niin Max oppi myös hymyilemään. Nyt hymyjä tulee jo paljon.
Itsellä tuntuu vain että prinsessa vie niin paljon energiaa ja haluaakin olla hetket niin tiiviisti niin ei tule niin paljoa illalla oltua pojan kanssa. Eiköhän se siitä muutu kun hän vähän kasvaa.
Isoja muutoksia on myös arjessa prinsessan alkava päiväkoti. Olin tällä viikolla saattamassa Milaa tutustumiskäynnille päiväkotiin tai siis oltiin koko porukalla siellä. Ensin hän halusi olla koko ajan sylissä mutta nopeasti se muuttui, huomasin 15min jälkeen että ei Mila edes huomaa jos lähden. Eli alku meni paremmin kuin hyvin. Lähdin siitä töihin niin jotenkin matkalla tuli haikea olo siitä että onko ihan pieni tyttö taas jo kasvamassa isoksi. Vaimo kertoi että kun he lähtivät niin Mila olisi vielä halunnut jäädä niin hyvähän se oli että viihtyy.
Muutama sana vielä töistäkin. On ollut todella helppo palata takaisin, jotenkin tuntui että oli tarpeeksi kauan pois ja sai pään tyhjäksi. Nyt on virtaa tehdä siellä hyvin töitä ja tuntuu että nyt on erinomainen tasapaino molemmille asioille. On hyvä porukka tehdä töitä ja kun samana päivänä kun palasin töihin oli konttorin muutto. Siitä tuli hyvä uusi alku uusille kuvioille.
Kaikki siis hyvässä balanssissa.. joskin nukkua voisi joskus enemmän :)
Kuva vielä kesältä, taisi olla viimeisä lomapäiviä kun Milan kanssa touhuiltiin pihalla.
Hyviä hetkiä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti