Vuoden alku on ollut peruskiireistä arkea ja mukavia puuhia täynnä. Vuoden vaihtuminen vietettiin Tintin kanssa Pekan ja Jennin häissä. Tosi erilainen kokemus viettää juhlissa, kun ollaan totuttu viettämään sitä kaksin (kun lapset ovat nukahtaneet siis). Kivaa oli ja juhlat olivat erittäin hyvin onnistuneet. Jokaisessa häissä on aina omanlainen tunnelma ja ihmiset ovat hyvällä fiiliksellä. Viihdyimme tosi hyvin ja saimme vielä aamulla nukkuakkin pitkään, kun olimme Tintin mummulla yötä. Lapset olivat isälläni yökylässä.
Alla kuva loppuillalta Tintin kanssa
Alla myös lasten uudesta vuodesta kuva Olkahisista
Muutoin alkuvuoteen on kuulunut Tintin papan 79-vuotisjuhlat. Juhlissa Mila keksi mukavan jutun, eli kaikki juhlavieraat saivat tarratatuoinnin. Hän oli juuri saanut Tintin äitiltä arkillisin näitä ja jokainen juhlavieras saivat vuorollaan käydä ottamassa "tatuoinnin". Tästä tuli hauska ohjelmanumero ja mukava kun aikuiset heittäytyvät aina mukaan. Alla kuva kun isopapalle tehdään tatuointia ja ilmeisesti hieman sattuu.
Kävimme yhtenä viikonloppuna myös Teiskossa hiihtelemässä ja paistamassa makkaraa. Vaikka keli ei ihan optimi ollut, niin Mila ja Max kävivät molemmat hiihtelemässä hieman ja tutustumassa tuleviin velaatan kisojen maastoihin. Oli tosi mukava nähdä Titta-tätiä ja Karia ja Tuijaa myös samalla. Vierailulle tuli mittaa yli 8 tuntia mutta lapset jaksoivat kyllä hienosti.
Alla kuvassa Max hiihtelee Titan kanssa.
Hiihtelyn jälkeen Titta ja Anne saivat hyvän idean lumiukon rakentamisesta ja lapset saivat myös osallistua talkoisiin.
Itselläni käsi on ollut aika stabiilissa tilassa muutaman kuukauden. Olen ottanut hieman voimaharjoittelua mukaan, että saisi voimaa käteen. Ensimmäiset kolme kuukautta piti olla rasittamatta kättä laisinkaan, ainoastaa jumpata. Kävin sairauslomani aikana jokainen päivä kävelemässä, että pysyisi jossain kunnossa.
Alla kuvassa myös marraskuulta kuva, jolloin käsi oli vielä ns. auki eli ei ollut luutunut kiinni.
Tällä hetkellä ei pysty punnertamaan, mutta lankkuun käsi jo taipuu. Motoriikassa on myös pientä heittoa ja liikerajoite haittaa joitain asioita. Käsi ei taivu kunnolla luonnolliseen asentoon ja nopeat liikkeet vihlovat hurjan kovasti. Tuntuu että nyt kun saa rasittaa kättä, niin on myös huomattavasti kipeämpi.
Henkisesti on ollut melko raskasta, kun kaikki harrastamani lajit ovat jääneet käytännössä pois. Pystyn kuntopiirissä ja juoksemassa käymään, mutta salibandy ja beach-volleytä ei pysty luonnollisesti pelaamaan. Kaipaisin joukkueurheilua huomattavasti ja olen koittanut keksiä jotain uutta lajia, mitä voisi harrastaa. Joogaa olen myös silloin tällöin tehnyt. Parin viikon päästä on taas käden kuvaukset ja lääkäri, niin toivottavasti saisi hieman taas lisätietoa liikerajoituksista yms.
On varmasti yksi vaikeimpia asioita, mitä itselleni on tapahtunut tai varmasti vaikein. Henkisesti ja fyysisesti.
Tintin papan juhlissa sain komea kukkasen koristamaan käteni arpea.
Alla kuva loppuillalta Tintin kanssa
Alla myös lasten uudesta vuodesta kuva Olkahisista
Muutoin alkuvuoteen on kuulunut Tintin papan 79-vuotisjuhlat. Juhlissa Mila keksi mukavan jutun, eli kaikki juhlavieraat saivat tarratatuoinnin. Hän oli juuri saanut Tintin äitiltä arkillisin näitä ja jokainen juhlavieras saivat vuorollaan käydä ottamassa "tatuoinnin". Tästä tuli hauska ohjelmanumero ja mukava kun aikuiset heittäytyvät aina mukaan. Alla kuva kun isopapalle tehdään tatuointia ja ilmeisesti hieman sattuu.
Kävimme yhtenä viikonloppuna myös Teiskossa hiihtelemässä ja paistamassa makkaraa. Vaikka keli ei ihan optimi ollut, niin Mila ja Max kävivät molemmat hiihtelemässä hieman ja tutustumassa tuleviin velaatan kisojen maastoihin. Oli tosi mukava nähdä Titta-tätiä ja Karia ja Tuijaa myös samalla. Vierailulle tuli mittaa yli 8 tuntia mutta lapset jaksoivat kyllä hienosti.
Alla kuvassa Max hiihtelee Titan kanssa.
Hiihtelyn jälkeen Titta ja Anne saivat hyvän idean lumiukon rakentamisesta ja lapset saivat myös osallistua talkoisiin.
Itselläni käsi on ollut aika stabiilissa tilassa muutaman kuukauden. Olen ottanut hieman voimaharjoittelua mukaan, että saisi voimaa käteen. Ensimmäiset kolme kuukautta piti olla rasittamatta kättä laisinkaan, ainoastaa jumpata. Kävin sairauslomani aikana jokainen päivä kävelemässä, että pysyisi jossain kunnossa.
Alla kuvassa myös marraskuulta kuva, jolloin käsi oli vielä ns. auki eli ei ollut luutunut kiinni.
Tällä hetkellä ei pysty punnertamaan, mutta lankkuun käsi jo taipuu. Motoriikassa on myös pientä heittoa ja liikerajoite haittaa joitain asioita. Käsi ei taivu kunnolla luonnolliseen asentoon ja nopeat liikkeet vihlovat hurjan kovasti. Tuntuu että nyt kun saa rasittaa kättä, niin on myös huomattavasti kipeämpi.
Henkisesti on ollut melko raskasta, kun kaikki harrastamani lajit ovat jääneet käytännössä pois. Pystyn kuntopiirissä ja juoksemassa käymään, mutta salibandy ja beach-volleytä ei pysty luonnollisesti pelaamaan. Kaipaisin joukkueurheilua huomattavasti ja olen koittanut keksiä jotain uutta lajia, mitä voisi harrastaa. Joogaa olen myös silloin tällöin tehnyt. Parin viikon päästä on taas käden kuvaukset ja lääkäri, niin toivottavasti saisi hieman taas lisätietoa liikerajoituksista yms.
On varmasti yksi vaikeimpia asioita, mitä itselleni on tapahtunut tai varmasti vaikein. Henkisesti ja fyysisesti.
Tintin papan juhlissa sain komea kukkasen koristamaan käteni arpea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti